Tammikuu taputeltu

Hyvin verkkaisissa tunnelmissa täällä on vuoden ensimmäistä kuukautta vietetty. Kaiken jouluhässäkän jälkeen se onkin ihan tervetullut jakso.

Instassa olen seuraillut ihmisten ihailua lumimaisemista ja pakkasista. Mitenkähän meikäläinen onkaan niin kesälapseksi syntynyt että ei näe mitään ihanaa kylmyydessä ja lumimaisemassa.

Hapanjuurileivonnassa olen jo onnistunut saamaan ihan muhkeitakin leivonnaisia. Alun liian tiiviit ufo-leivät on pakkasesta kuivattu ja jauhettu lintujen evääksi. Hyvin ne on heille kelvanneet ja eipähän ole tarvinnut heittää mitään pois.

Kreikkalaiseen maalaisleipään kokeilin osan nesteestä korvata piimällä. Maku oli ihan sopiva kun lisäsin hieman myös makeutta mukaan.

Jämäjuurta ei oikeastaan enää tule mutta ihan tarkoituksella olen juurta vähän kasvattanut saadakseni noita keksejä.

Jotenkin on into kadoksissa koko blogiin. Ehkä rassaavin asia siinä on kuvien siirto kamerasta koska joudun sen tekemään johdolla. Yhdeksän vuotta tuli juuri kuluneeksi blogin aloittamisesta joten onhan tuolla jo ikääkin. Ehkä siirryn pelkästään instaan ehkä en...saa nähdä.

Kevättä ja kesää odotellen....

Joulu joutuu

Huomenna vietetään jo aattoa. Mihin tuo aika taas hurahti?

Siskon kanssa käytiin marraskuun lopulla etelän lämpimissä. Viikko vierähti siellä ihan liian nopeasti.

Skandinaavinen kirkko Inglesissä tarjoaa joulun ajan hartauksia suomen kielelläkin. Varmaan kirkosta löytyy aaton tunnelma noissakin maisemissa. Piipahdimme sisätiloissakin.

Säät viikollamme oli ihanan kesäiset ja merivesi vielä ihan kesälämpöistä.

******

Laitoin taas ensi kesää ajatellen orvokkeja itämään. Ei kyllä vielä innosta kylvöhommat mitenkään mutta vähällä vaivalla hoituvat viileässä kesähuoneessa.

Oikein Rauhaisaa Joulua kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta!

Leivän juurilla

Melkein tämä puolikas marraskuuta on kulunut hellan ja tiskipöydän ääressä. Innostuin ihan täysillä hapanjuurileivontaan. Sattui silmiini sopiva ryhmä facessa ja siitä se lähti. Olen saanut ryhmän ohjeilla aikaiseksi vehnä- ja ruishapanjuuren. Niitä täällä hoivailen aamuin illoin.

Leivontaakin olen päässyt jo kokeilemaan. Perus vaaleaa leipää syntyi ensimmäiseksi. Näköä on ihan kivasti ja ilmavuutta mutta mielestäni vähän liikaa happamuutta. En ole vielä keksinyt miten sitä saisi laimennettua.

Pullissakin on hapanjuurta mutta ihan ilman teollista kuivahiivaa en uskaltanut lähteä leipomusta sekoittelemaan varsinkin kun tuo happamuusasia on vielä ratkaisematta.

Jämäjuurta syntyy jonkin verran juuren synnytyksessä ja huollossa ja siihen löysin faceryhmästä sopivan ja helpon keksiohjeen. Jämistä on kuivatuksen kautta syntynyt myös juuret varalle jos joku katastrofi iskisi ja juuret tuhoutuisivat. Uusien luominen ei ole yhden eikä kahdenkaan päivän juttu. Minulla vierähti siihen puolitoista viikkoa ennenkuin mitään pääsin leipomaan.

Ruisleipää en ole vielä kokeillut mutta sen kohotuksen tulen varmaan jatkossa hoitamaan juurella ja siihenhän happamuus sopii. Helppoja taikinat on käsitellä ja ohjeita käsittelystä on runsaasti saatavilla.jopa youtubessakin.

Jos vielä vähän lämpenisi

Ihan intohimoksi voisi jo luokitelle tämän syksyn sienimetsästystä.  Monesti on varaston ovi narahtanut ja pyörä kaapattu taas liikenteeseen. Onneksi sienimaastot on tien toisella puolella niin ei tarvitse kauas polkea. Varsinkin suppiksia on täytynyt oikein suurennuslasilla etsiä. Muutama paikka on löytynyt mutta ei ollenkaan sellaisia määriä kuin eteläisessä Suomessa. Facen sieniryhmässä niitä valtavia saaliita on ollut ihailtavissa pitkin syksyä.

Suppikset olen enimmäkseen paistanut ihan vaan ruoan lisäkkeeksi ja vähät ylimääräiset kuivannut ja pari pussillista raakana pakastanut. Täytyy kokeilla tuo pakastaminenkin kun vinkin siihen sain.

Jos vielä vähän lämpenisi niin pääsisi tarkistelemaan vielä muutamia paikkoja. Viimeisin pieni löytöpaikkani on vähän kauempana tuolla kiven takana. Otin kuvan että löydän sinne vielä uudestaankin.

Sunnuntaina oli kirkas aurinkoinen päivä ja käytiin mökillä valmistelemassa sitä talvilepoon. Laituri jätettiin vielä nostamatta ja vedet varaajaan mutta pihatienoo siistittiin lehdistä ja roskista sekä osan tavaroista jo toimme pois.

Yöksi emme jääneet vaan aikomuksena on käydä viikolla jos sää vähän lämpenee. Muutamia kalastajia oli vielä liikenteessä veneineen.

Olen aina mieltänyt loka- ja marraskuun vuoden tympeimmiksi kuukausiksi. Kohta tämä kuukausi on kuitenkin käsitelty ja ihmeen kevyesti se kuitenkin meni.

Hamsterihommia

Edelleen täällä köökkihommat vaan jatkuvat, työstettävät ainekset vaan vaihtuvat.

Tomaatteja on syöty, juotu, soseutettu, uunikuivattu ja pakastettu. Tänään keräsin sisätiloihin kypsymään loput ulkona kasvatetut. Kasvihuoneeseen jäi vielä kirsikkatomaatteja.

Viime postauksessa haaveilin mehupuristimesta. Vaikka omassa puussa ei omenoita enää ollut niin pukkasin kuitenkin tilauksen menemäään. Aika pikaisesti kapistus saapui ja pääsin testaamaan uutta hankintaani. Face-ryhmät on kyllä oiva foorumi ylijäämä aineksien ja tavaroiden jakamiseen niitä tarvitseville. Sieltä mekin nämä mehustusainekset saatiin.

Omenien murskaus hoitui yleiskoneella ja kolme sangollista murskattuani säiliö oli täynnä ja valmis isännän veivausosuuteen.

Omenoita oli 36 kiloa ja mehua saatiin 18 litraa eli saldoksi tuli kilo omenoita /puoli litraa mehua. Ensi käytön jälkeen voi ihan tyytyväinen olla hankintaan. Jämäkän oloinen 18 litrainen vekotin on juuri sopiva kooltaan meidän tarpeisiin. Nyt omenat on hoideltu mehuksi pakkaseen ja osa pastöroitu.

Sitten seuraavan himotuksen pariin. Sateet tulivat ihan hyvään saumaan sieni-ihmisten onneksi. Sieniä alkoi ilmestyä sammaleiden kätköistä. Rouskut on ykkössuosikki meikäläisen taloudessa ja niitä onneksi nyt löytyykin.

Kotimetsän kehnäsieniä yritin jälleen pienellä paistoerällä totuttaa suuhun sopiviksi mutta en vaan totu niiden makuun. Olkoot muiden käytettäviksi.

Rouskuista on nyt osa päätynyt liotuksen ja ryöppäyksen jälkeen tavanomaisiksi suolasieniksi kellariin. Umpiointimahdollisuuden löysin facen sieniryhmistä ja niitähän täytyi lähteä kokeilemaan. Käteviä ovat siksi kun ei tarvi liotella käyttöönotossa vaan napsaista purkki auki ruveta kokkailemaan.

Pienet rouskut ovat päätyneet Meiran mausteliemeen.

Kellarin hyllyt on täyttyneet purkeista ja pulloista. Vanhassa talossa kellari sijaitsi yleensä lattian alla, ja niin se on meilläkin, Luukku vain auki ja alas tikkaita. Siellä on sopivan vilpoista ja pysyy plussan puolella talvellakin kunhan tuuletusaukot suljetaan.

Yllätyksekseni löysin ihan tästä kotipuolen lähimetsästä suppispaikan. Aika pieniä olivat vielä mutta jätin ne kasvamaan ja otin vain suurimmat.

Juhannuksen jälkeiset kurkkujen lisäkylvöt tuottavat vieläkin satoa sopivasti.

Ihan hamsteriksi täällä itsensä tuntee kun keräilee varastoja täyteen. Lämpimän kesän jälkeen viileä syksy on ihanan virkistävää aikaa kaikille puuhailuille.

Enemmän kuin riittävästi

Ylenpalttista on puutarhan anti. Kurkkuja puskee kasvihuoneessa ja lavassa enemmän kuin ehtii syömään. Ihan pakko on ollut aikaa viettää lieden ja uunin tienoilla.

Kurkut ja osin kurpitsatkin olen suikaloinut pikkelsiksi, mausteeksi sipulia ja väriä antamaan muutama paprika. Etikkaliemen olen keitellyt  kurkkujen säilöntäpussin sisällöstä ja ensimmäisiin keitoksiin laitoin kasvisten ja sienien säilöntään tarkoitettuja vastaavia Meiran pussiaineksia.

Varaston seinustalla ylimääräiset tomaatit tuottavat ihan yhtä hyvin kuin kasvihuoneessa. Moneymaker on satoisa perustomaatti. Yhtä hyvin siellä ovat menestyneet kirsikkatomaatitkin. Ainoastaan Roma-luumutomaatti on jotenkin vaisusti tuottanut satoa.

Kesäomenat ovat kypsyneet ja sen ovat huomanneet myös sadon jakamiseen hyökänneet ampiaiset. Tuoremehuksi on lingottu sen mitä yhdestä puusta on tullut. Osa latvan omenoista vielä odottelee noutajia. Tekisi niin mieli hankkia mehupuristin mutta tälle sadolle se on myöhässä. Tuli kyllä mieleen tuo valtaisa tomaattisato. Olisiko siitä tuoremehuksi?

Tomaatteja on nyt uunikuivattu purkkeihin öljyyn ja osa on päätynyt soseeksi sipulin kera.

Pienen erän omenoita kokeilin kuivattaa tangossa ikkunalla. Kuivumista päivittäin seuratessa huomasin myös kärpästen hyödyntävän valmiita viipaleita. Ei mennyt jatkoon tuo kokeilu.

Perunat omasta maasta on ihana hakea ja valmistaa. Joka vuosi odotamme uudet perunat omasta emmekä hyödynnä kaupan tarjontaa. Ne tuntuvat siten vielä paremmilta.

* * * * *

Mökillä on muutama päivä viikosta edelleen vietetty. Mustikat on poimittu ja puolukat odottelevat jo poimijoita. Sieniä ei ole löytynyt yhtään. Tässä poimintojen välissä olen hyödyntänyt lämpöiset rantavedet puhdistamalla rantaa kivistä. Siistimmältä se nyt näyttää kun aallot tuovat hiekkaa puhdistetulle alueelle. Mukava seurata kuinka tuo säilyy talven yli. Tuskin kokonaan mutta ehkä osa...

Satonäkymiä

Kyllä nyt satoa pukkaa. Olen jo aiemmin säilönyt kurkkuja ja pikkelsiksi on päässyt myös osa kurkuista ja kesäkurpitsoista.

Spaghettikurpitsa on uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan ensimmäisen pallon mahdollisuuksia syötäväksi. Ohjeen mukaan paistoin puolikkaita uunissa ensin reilut puoli tuntia. Heitin pellille myös sisuksesta tyhjätyt siemenet. En tiedä mitä niistä kehittelisin mutta kunhan kokeilin.

Kypsymisen aikana paistoin jauhelihaa sipuleineen ym lisukkeineen ja saatuani molluskat uunista "raastoin" haarukalla spaghetit joukkoon. Sitten vain paistosainekset uuniin ja kermaa höysteeksi sekä juustoraastetta päälle. Ihan hyvää siitä tuli ja on nyt syöty jo useamman kerran.

Lisää noita palloja on tulossa. Nyt vain puutarha pursuaa ylen määrin kaikenlaista syötävää. Tomaatteja on riittänyt syötäväksi mutta hitaasti punastuvat. Tosin kaikki muut tuntuvat kypsyvän etuajassa niin helposti odottaisi jo tomaattejakin.

Parsakaalet onnistuivat hyvin tänä vuonna. Olen niitä jo paloiteltuina pakastanut jonkun verran. Kukkakaalitkin ovat kukintonsa tehneet mutta joku kärsimys osaa vaivasi. Sain kuitenkin niitä vähän pakkaseen.

Kurkkuja riittää nyt kun kylvin lisää juhannuksen tienoilla. Menetettyäni muutaman taimen pelkäsin sadon jäävän vähäiseksi .

Vadelmat on meidän seuduilla poimintavalmiita. Osa jo putoileekin. Mökkimaisemista olemme löytäneet pari sopivaa paikkaa villivadelmien poimintaan. Täällä kodin lähiympäristössä ei niitä olekaan.

* * * * *

Isäntä on hoidellut painepesurilla matot puhtaiksi kun oma aikani menee kasvihuonepuuhissa. Mattopyykkäröinnille nämä helteet ovatkin olleet ihanteelliset.