Yltäkylläisyyttä

Puutarha ja luonto antaa parastaan. Satoa saa korjailla päivittäin. Luumuja, paprikaa, tomaatteja munakoisoja, lehtikaalia ja kurkkuja ollaan nautittu riittämiin ja salaatteja tietysti.

Loput pienet kurkut keräsin pois kylmästä lavasta. Se sato on syöty ja osin jaettu tutuille. Ei onneksi tarvinnut säilömiseen ryhtyä.

Tomaateista tein pellillisen uunissa heikossa lämmössä kuivaamalla. Pitsan päälle kokeilin ja hyvin sopivat siihen.

Puolukoita on pakastimessa jo monta sangollista. Isäntä ne on suurimmaksi osaksi poiminut.

Minä olen yrittänyt tähyillä sieniä. Vähäiseltä näyttää sato tänä vuonna. Eilen onneksi löysin suppiksia vanhalta tutulta paikalta. Karvarouskua sain mökkimaisemista. Kangasrouskusaalista odottelisin vielä sienisalaatin toivossa.

Konekin reistaili ja jouduin palauttamaan tehdasasetuksille koko masiinan. Nyt pelaa taas. Vaihdoin samalla toisen virustorjunnan, ilmaisen sellaisen, netistä.

Puintipörinöitä on kuunneltu muutama viikko. Mukavia ääniä korville.

* * * *

Pari kertaa olen nyt käynyt kansalaisopiston kuntosaliryhmässä. Kivaa vaihtelua arkipäiviin se tuo ja  kuntoakin toivon mukaan.

Sadon korjuuta

Munakoisot on viimein kasvattaneet satoa sen verran että päästiin moussakan tekoon. Pari kertaa sitä on nautiskeltu mutta ei se kreikkalaisten tasolle yltänyt. Hyvää toki oli mutta enemmästä en välitä.

Lopuista pienistä palleroista voisi kokeilla vaikkapa chipsejä. Täytyypä googlailla muita vaihtoehtoja noiden käytölle.

Nuo munakoisot oli tämän kesän ensi kokeilu mutta tuskin enää muina vuosina tulee kasvatettua. Kasvihuone oli ainakin tänä viileänä kesänä ehdoton edellytys sadon onnistumiselle.

Tänään pyrähdin mökin läheisessä metsässä sienet mielessä. Ihmeekseni törmäsin pienen pieneen kanttarellipaikkaan. Eikä se ollut edes kaukana. En ole näillä seuduilla koskaan nähnyt yhtäkään.

Nyt taisi tulla himo paikkojen samoilemiseen vähän laajemmaltikin. Kangassieniäkin pitäisi löytää suolattavaksi. Itsetehty sienisalaatti on niin ihanaa.

Pitkä lenkki suuntautui aurinkoisten mökkimaisemien hiekkateille.  Oikein nautiskelin kesäisessä ja aurinkoisessa maalaismaisemassa.

Muistoja talteen

Sain pari päivää sitten vastaanottaa postin välityksellä muistoja menneiltä ajoilta.

Sukulaiseni vaimo lähestyi minua FB:n välityksellä muutama päivä sitten ja kysyi osoitetietojani. Hän kertoi löytäneensä vanhan aitan siivouksen yhteydessä tavaroita jotka ehkä meitä, minua ja sisaruksiani, kiinnostaisi nähdä.

Tämä talo, jonka aittaa he siivoskelivat, oli aikoinaan myös äitini lapsuudenkoti. Aitta on aikoinaan palvellut äitini ja hänen sisarustensa kesäisenä makuuaittana.

Postin tuomat vihot edustavat äitini, silloisen pienen koulutytön, opiskelua Kalajoen Holmanperällä 1920-luvun alkupuolella. Sain lisäksi kuvan aitasta nykyisessä kuosissaan. Ihania muistoja talletettaviksi!

* * * *

Nämä virkeät sisarukset kävivät taas pistämässä muutaman päivän säpinää meidän maaseudun hiljaiseloon. Varmaan suurin nautinto täällä olossa noille koiruleille on hihnattomuus, päästä ovesta ulos juoksentelemaan vapaasti. Tarkkailua rajoista tietysti kyllä tarvitaan vaikka isolla tontilla asutaankin.

* * * *

Kansalaisopiston syyslukukauden ilmoittautumiset pyörähtivät käyntiin syyskuun alussa. Nopeasti täyttyivät taas ohjatun kuntosalin paikat, vajaa puolessa tunnissa. Viime vuodesta viisastuneena olin käsi näppäimistöllä tasan kahdeksalta ja sain paikan.

Muihin kursseihin ei varsin tuollaista tunkua ole. Varasin paikkoja myös rautalanka-, sammal- ja nallekursseille. Tuollaisen kierrätysmateriaalista valmistetun nallen olen nähnyt kirjaston edellisvuoden näyttelyssä ja oli niin ihana että kokeilen itsekin.