Leivän juurilla

Melkein tämä puolikas marraskuuta on kulunut hellan ja tiskipöydän ääressä. Innostuin ihan täysillä hapanjuurileivontaan. Sattui silmiini sopiva ryhmä facessa ja siitä se lähti. Olen saanut ryhmän ohjeilla aikaiseksi vehnä- ja ruishapanjuuren. Niitä täällä hoivailen aamuin illoin.

Leivontaakin olen päässyt jo kokeilemaan. Perus vaaleaa leipää syntyi ensimmäiseksi. Näköä on ihan kivasti ja ilmavuutta mutta mielestäni vähän liikaa happamuutta. En ole vielä keksinyt miten sitä saisi laimennettua.

Pullissakin on hapanjuurta mutta ihan ilman teollista kuivahiivaa en uskaltanut lähteä leipomusta sekoittelemaan varsinkin kun tuo happamuusasia on vielä ratkaisematta.

Jämäjuurta syntyy jonkin verran juuren synnytyksessä ja huollossa ja siihen löysin faceryhmästä sopivan ja helpon keksiohjeen. Jämistä on kuivatuksen kautta syntynyt myös juuret varalle jos joku katastrofi iskisi ja juuret tuhoutuisivat. Uusien luominen ei ole yhden eikä kahdenkaan päivän juttu. Minulla vierähti siihen puolitoista viikkoa ennenkuin mitään pääsin leipomaan.

Ruisleipää en ole vielä kokeillut mutta sen kohotuksen tulen varmaan jatkossa hoitamaan juurella ja siihenhän happamuus sopii. Helppoja taikinat on käsitellä ja ohjeita käsittelystä on runsaasti saatavilla.jopa youtubessakin.

Hamsterihommia

Edelleen täällä köökkihommat vaan jatkuvat, työstettävät ainekset vaan vaihtuvat.

Tomaatteja on syöty, juotu, soseutettu, uunikuivattu ja pakastettu. Tänään keräsin sisätiloihin kypsymään loput ulkona kasvatetut. Kasvihuoneeseen jäi vielä kirsikkatomaatteja.

Viime postauksessa haaveilin mehupuristimesta. Vaikka omassa puussa ei omenoita enää ollut niin pukkasin kuitenkin tilauksen menemäään. Aika pikaisesti kapistus saapui ja pääsin testaamaan uutta hankintaani. Face-ryhmät on kyllä oiva foorumi ylijäämä aineksien ja tavaroiden jakamiseen niitä tarvitseville. Sieltä mekin nämä mehustusainekset saatiin.

Omenien murskaus hoitui yleiskoneella ja kolme sangollista murskattuani säiliö oli täynnä ja valmis isännän veivausosuuteen.

Omenoita oli 36 kiloa ja mehua saatiin 18 litraa eli saldoksi tuli kilo omenoita /puoli litraa mehua. Ensi käytön jälkeen voi ihan tyytyväinen olla hankintaan. Jämäkän oloinen 18 litrainen vekotin on juuri sopiva kooltaan meidän tarpeisiin. Nyt omenat on hoideltu mehuksi pakkaseen ja osa pastöroitu.

Sitten seuraavan himotuksen pariin. Sateet tulivat ihan hyvään saumaan sieni-ihmisten onneksi. Sieniä alkoi ilmestyä sammaleiden kätköistä. Rouskut on ykkössuosikki meikäläisen taloudessa ja niitä onneksi nyt löytyykin.

Kotimetsän kehnäsieniä yritin jälleen pienellä paistoerällä totuttaa suuhun sopiviksi mutta en vaan totu niiden makuun. Olkoot muiden käytettäviksi.

Rouskuista on nyt osa päätynyt liotuksen ja ryöppäyksen jälkeen tavanomaisiksi suolasieniksi kellariin. Umpiointimahdollisuuden löysin facen sieniryhmistä ja niitähän täytyi lähteä kokeilemaan. Käteviä ovat siksi kun ei tarvi liotella käyttöönotossa vaan napsaista purkki auki ruveta kokkailemaan.

Pienet rouskut ovat päätyneet Meiran mausteliemeen.

Kellarin hyllyt on täyttyneet purkeista ja pulloista. Vanhassa talossa kellari sijaitsi yleensä lattian alla, ja niin se on meilläkin, Luukku vain auki ja alas tikkaita. Siellä on sopivan vilpoista ja pysyy plussan puolella talvellakin kunhan tuuletusaukot suljetaan.

Yllätyksekseni löysin ihan tästä kotipuolen lähimetsästä suppispaikan. Aika pieniä olivat vielä mutta jätin ne kasvamaan ja otin vain suurimmat.

Juhannuksen jälkeiset kurkkujen lisäkylvöt tuottavat vieläkin satoa sopivasti.

Ihan hamsteriksi täällä itsensä tuntee kun keräilee varastoja täyteen. Lämpimän kesän jälkeen viileä syksy on ihanan virkistävää aikaa kaikille puuhailuille.

Satonäkymiä

Kyllä nyt satoa pukkaa. Olen jo aiemmin säilönyt kurkkuja ja pikkelsiksi on päässyt myös osa kurkuista ja kesäkurpitsoista.

Spaghettikurpitsa on uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan ensimmäisen pallon mahdollisuuksia syötäväksi. Ohjeen mukaan paistoin puolikkaita uunissa ensin reilut puoli tuntia. Heitin pellille myös sisuksesta tyhjätyt siemenet. En tiedä mitä niistä kehittelisin mutta kunhan kokeilin.

Kypsymisen aikana paistoin jauhelihaa sipuleineen ym lisukkeineen ja saatuani molluskat uunista "raastoin" haarukalla spaghetit joukkoon. Sitten vain paistosainekset uuniin ja kermaa höysteeksi sekä juustoraastetta päälle. Ihan hyvää siitä tuli ja on nyt syöty jo useamman kerran.

Lisää noita palloja on tulossa. Nyt vain puutarha pursuaa ylen määrin kaikenlaista syötävää. Tomaatteja on riittänyt syötäväksi mutta hitaasti punastuvat. Tosin kaikki muut tuntuvat kypsyvän etuajassa niin helposti odottaisi jo tomaattejakin.

Parsakaalet onnistuivat hyvin tänä vuonna. Olen niitä jo paloiteltuina pakastanut jonkun verran. Kukkakaalitkin ovat kukintonsa tehneet mutta joku kärsimys osaa vaivasi. Sain kuitenkin niitä vähän pakkaseen.

Kurkkuja riittää nyt kun kylvin lisää juhannuksen tienoilla. Menetettyäni muutaman taimen pelkäsin sadon jäävän vähäiseksi .

Vadelmat on meidän seuduilla poimintavalmiita. Osa jo putoileekin. Mökkimaisemista olemme löytäneet pari sopivaa paikkaa villivadelmien poimintaan. Täällä kodin lähiympäristössä ei niitä olekaan.

* * * * *

Isäntä on hoidellut painepesurilla matot puhtaiksi kun oma aikani menee kasvihuonepuuhissa. Mattopyykkäröinnille nämä helteet ovatkin olleet ihanteelliset.

Kesken loppui tila

Mansikkasato kypsyilee. Muutama kilo on jo poimittu pakkaseen. Tätä urakointia riittääkin kuukauden verran.

Meillä on kyllä turhan suuri mansikkamaa kahden ihmisen talouteen. Eipä ole tullut typistettyä kuitenkaan kun tuottaa kohtuullisen hyvin. Onpahan sitten vähän jaettavaksikin.

Tänään sain kasvimaan peratuksi ja harsot parsa- ja kukkakaaleista saivat lähteä. Tuuli repi ne niin pahaksi että kokeilen nyt ilman.

Kasvihuoneessa ensimmäiset Sungoldit ovat saaneet jo väriä....

ja spaghettikurpitsa on kehitellyt ison molluskan. Täytyy tarkistaa siemenpussista kuinka isoiksi tuo kasvaa.

Kurkkujen kasvatuksessa en ole aiemmin törmännyt  liiallisen kastelun kriittisyyteen. Nyt sitten sekin on koettu. Sain kuitenkin pelastettua yhden Beth Alpha -kurkun jonka luulin jo menetyksi. Liiallisesta kastelusta varmaan otti nokkiinsa kun lehdet veltostuivat täysin. Otin sen sisätiloihin ja ahkeasti sumuttelin lehtiä. Ihmeekseni se virkosi ja rupesi uudelleen kasvattelemaan satoa. Lehtien reunat jäivät muistuttamaan kärsimyksestä.

 

Kylvin vielä kesäkurpitsaa kun kurkuista muutaman menetin.

Blumat-kastelujärjestelmä on hoitanut kasvihuoneen tomaatit jo muutaman vuoden ja on kyllä käteväksi osoittautunut. Kaksikymmentäneljä tomaattia saa vetensä tuosta tynnyristä. Ulos seinustalle olen sijoittanut kaikki ylimääräiset isoihin astioihin ja Kekkilän muovisäkkeihin.  Astiapulassa päädyin nyt kokeilemaan säkkikasvatusta. Reijitettynä uskoisin sen toimivan. Tilaa kasvulle ainakin on riittävästi.

Kukkien kehitystä on ihan kiva seurailla noiden hyötykasvien hoitamisen ohessa. Tähtisilmät ovat aloittelemassa kukintaa

Petunioita on jo aiemmin auennut ja kasvaneet ihan liian pitkään varteen. Nyt alkaa toisen kylvöerän kukinta. Se on matalampaa kasvustoa.

En ole aiemmin huomannutkaan että niillä on lajike-eroa tuon kasvukorkeuden suhteen. Siemenpussista huomasin korkeat tarhapetunioiksi. Nuo matalammat ovat omia kerättyjä muunnoksia.

Osa parsa- ja kukkakaaleista jäi vielä odottelemaan kasvupaikkaa minne ne sijoittaisin. Vaikka kasvimaa on kohtuullisen suuri niin tila loppui kesken. Esikasvatetut purjotkin odottelevat vielä poteissa. Jonnekin nekin täytyy ujuttaa.

Tyyni ja leppoisa

Vesi on laskenut mökkimaisemissa keväästä puolisen metriä. Meidän rannassa se tietää ylimääräistä puuhaa rantatrailerin siirtämiseksi sitä mukaa kun vesiraja loittonee. Raskasta venettä on mahdotonta siirtää enää jos köli makaa pohjahiekassa.

Viime sunnuntaina, pienen puuhailun jälkeen, saimme isännän kanssa sen vielä vesille . Samalla kun vene vesille laskettiin niin teimme pienen kierroksen kauniissa ilta-auringossa. Vähäiseksi on jäänyt ajelut. Onkiminen olisi ihan mukavaa puuhaa mutta säälin niin matoja ja kaloja että eläkööt nekin omissa maailmoissaan rauhassa.

Järvi oli tyyni ja leppoisa ajelulle.

* * * * *

Kotona kasvihuoneesta on ensimmäiset maisteltavat saatu. Beth Alpha on maukas lyhyehkö kurkku. Avomaan kurkuksi se on nimetty vaikka olemus on ihan kasvihuonekurkun tapainen sileä.

Perennapenkin ruskoliljat ovat saaneet muutamia asukkeja.  Onneksi ovat niin kirkkaita että helposti ovat poimittavissa pois. Moneen vuoteen ei noita ole näkynytkään.

Nyt vähän sataa ropisee ja huomenna sitten enemmän. Se tulee kyllä tarpeeseen kun kasvimaa pölisee kuivuuttaan. Olisi luonto voinut jonkun muun päivän kastelulle valita. Hyvää Jussin juhlaa kuitenkin kaikille!

Satoa luvassa

On nämä alkukesän lämmöt tuoneet ihanaa seurattavaa  kun tomaatit jo nyt puskevat raakileita. Outdoor Girl ehti ensimmäisenä ja Sungoldissakin näin pieniä pallukoita.

Spaghettikurpitsan lehdet ovat komeat ja terhakat.

Kurkuissakin on jo lupausta sadosta.

Kyhäsin parsakaaleille oman teltan vaikka ovat vielä kasvipoteissa. En kiirehtinyt vielä istutuksiin kun maa on niin kuivaa. Tosin tämä teltta jouduttiin eilen purkamaan kun tuuli yltyi kovaksi. Vein asukit suojaisaan varalavaan.

Kasvihuoneeseen ei enää mahtunut. Se on tupaten täynnä tomaatteja ja kurkkuja sekä kurpitsoja. Osa niistä onneksi lähtee pihakirppikselle.

Purkkipula on jokakeväinen riesa. Kaikki mahdolliset kasvatusastiat on valjastettu käyttöön.

Keräsin rohtoraunioyrttejä joutomaalta. Voimaliemi kasveille valmistuu parissa viikossa. Haju on kyllä melkoinen mutta laimennettuna erittäin hyvää ja kukittavaa lannoitetta.

Ensimmäinen petunia on kukassa. Nupulla on jo muitakin. Kovin rotevakasvuisia ovat tänä vuonna olleet. Ehkä lannoitemitta on ollut turhan runsas.

Juhannusruusu ehtii jo lopetella nimipäiväkseen kun nyt jo puhkesi kukkaan.

Tätä alkukesää muistellaan vielä kauan jälkeenpäin, niin ihmeellinen se on säiden vuoksi ollut.