Koko kesän tuo kaktukseni vietti ulkona omenapuun katveessa. Nyt sisätiloihin päästyään innostui runsaaseen kukintaan. Tähän harmaaseen ajankohtaan tuo sopiikin oikein hyvin.
Mökillä on vietetty vieläkin viikonloppuisin yhden yön tietämä. Isännän kanssa siirrettiin venevanhuksemme toisen mökin tontille. Sisaren tytär tarvitsi kevyttä pientä venettä souteluun ja tuo vene pääsi oikeastaan takaisin kotimaisemiin. Samalta saarelta se aikoinaan veljen mökiltä tuli ensi veneeksi meidän palvelukseemme.
Tytär porukoineen kävi juhlistamassa isänpäivää. Koiruleilla riitti taas uusia tuoksuja kun fasaanit ja oravat ovat aloittaneet päivittäiset vierailut ruokintapaikalla, puutarhan puolella.
Poika kävi jo lauantaina ja toisella tyttärellä työvuorot sattuivat viikonlopulle.
Kerran lenkillä ollessani välähti mieleen meidän ulkovarastossa kauan majaa pitäneet heinäseipäät. Niistähän saisi sopivan sermin puuvaraston avonaiseen aukkoon. Tuumasta toimeen ja heinäseipäät kannettiin isännän avustuksella ulos. Taas siistiytyi yksi silmääni häiritsevä paikka.
Olen aiemminkin huomannut että lenkillä ideoita joskus tipahtelee ihan itsestään, mitenkään edes yrittämättä.