Kyllä aika tavaran..

Vanhojen talojen varastot kätkevät sisälleen paljon historiaa. Meilläkin tuo vuosikymmenet ullakolla viettänyt vanha päästävedettävä sänky on saamassa viimein uuden tehtävän.

Kun se päivänvaloon  isännän kanssa raahattiin niin mietittiin että kukahan siinä on viimeksi nukkunut ja milloin? Ainakin muutostamme 1983 asti se on viettänyt vintillämme ja vielä samassa paikassa koko ajan.

Isäntä korjaili vähän ajan hampaan kulumia sängystä.

Moni olisi varmaan jättänyt tuon maalaamatta mutta minä en kuitenkaan pitänyt noin kuluneesta olemuksesta ja toivomuksena oli valkoisesta harmaaseen taittava väri. Tuossa alakuvassa on jo pari kerrosta sudittuna.

Se vanha sanonta "Kyllä aika tavaran kaupitsee" pitää kyllä edelleen paikkansa.

 

Nyt sitten maalin ja kunnostuksen jälkeen sänky odottelee siirtoa uuteen kotiin. Pieni Eero-poika, lapsenlapsemme, saa siitä lepopaikan pikkusängyn jälkeen.

Kauniita koukeroita

Vihdoin sain aikaiseksi kuvata tuo kaappivanhus uudessa värityksessään. Kauan myös kesti ennenkuin sain työni päätökseen. Kamari johon se nyt on sijoitettu on vaaleahko sävyltään ja siksi päädyin käsittelemään sen pinnan uudestaan.

Kauniita koukeroita on ennen kaappeihin sorvattu ja millä työkaluilla!

Tässä vähän hassu kuvakulma keskeneräisestä työstä. Tuo oranssi väri ei oikein sopinut koskaan meidän sisustuksen muihin väreihin. Siinä oli kyllä muitakin värejä josta kuva alempana.

Ohessa linkki aiempaan postaukseen kaapin entisestä väristä. Entisöinti tapahtui kolmisenkymmentä vuotta sitten enkä oikein koskaan pitänyt lopputuloksesta.

Kaappi entisessä värissään tuvan nurkassa

* * * * *

Tänä iltana kävin tunnin  lenkillä piii..tkästä aikaa. Tuli taas tosi tyytyväinen olo :)

Lisää kasvuun

Nyt on tilaamani siemenet saapuneet maailmalta. Osan olen jo kylvänyt ja jotakin jätän ensi vuodeksi. Tomaatteja tulee kasvuun ainakin neljää lajiketta: Runkotomaatit Moneymaker ja Outdoor girl sekä kirsikkatomaatit Sweet Aperitif ja Sungold. Amppeli- tai luumutomaatteja vielä harkitsen. Niitä voisi vaikka kokeilla ihan tuoreiden siemenistä.

Keijunmekko on selvinnyt talven yli hengissä ja noista versoista aion ottaa pistokkaita. Kylvetyt siemenetkin ovat itäneet mutta pääsevät kukkaan hitaammin.

Vaaleanpunainen pelargoni puskee jo nuppuja. Valkoinenkin taisi selvitä ja punaiset ovat jo monen vuoden ikäisiä ja vahvimmin elossa.

Orvokki on jo osin kasvattanut oikeita lehtiä sirkkalehtien lisäksi. Kunhan nuo kukkaan pääsevät niin ehkä vien ne haudalle kevään ensi kukiksi.

* * * *

Pieni hankinta tuli viime viikolla tehtyä. Olen jonkin aikaa etsinyt sopivaa valaisinta tupakeittiöön. Nyt nappasi ja kirpparihinta oli vaivaiset 5 euroa. Tuosta tykkään...

Samalla vähän mööbleerattiin ja vanha puhelin sai siirron eteiseen

* * * *

Viikonlopulla tytär käväisi porukoineen. Virkeät koirulit jäi nyt ihan kuvaamatta.

Pieni hölkkälenkki aloitti taas viikon liikunnat. Virkisti ihanasti vaikka ristiselkä tuntuu jostain vähän äityneen niin että en täyspitkää lenkkiä viitsinyt juosta. Annan sen nyt rauhoittua ensin.

Vanhaa vaalien

Melkein on kesä käsitelty ja suven urakaksi otettu vanha pesukomuuti on vielä kunnostusta vailla. Nyt kun kasvimaa ja puutarha eivät vaadi enää päivittäisiä hoitotoimia, sain kuin sainkin tänään työn alle tuon pienen kaapin.

Olen tehnyt suurimman puhdistuksen kuumailmapuhaltimella ja nuo muut välineet on otettu käsiin pienten paikkojen puhdistuksessa.

Pientä korjausta tuo kaappivanhus maalauksen lisäksi tarvitsee ennenkuin valmiina voi sisätiloihin sijoittaa. Isäntä hoitanee taas kerran nuo korjausosuudet.

Grilliaitauksessa pelargoniat vielä puskee kukkaa vimmatusti. Kohta siirrän ne sisätiloihin etteivät yön kylmät pääse yllättämään.

Tytär porukoineen käväisi alkuviikosta. Meillä harmillisesti puimuri pörräsi juuri sinä iltana piha-alueen reunamilla. Koiruleiden riemulliset juoksemiset piti rajoittaa vähiin ja kiitospaloilla pitää ne kasassa etteivät juokse puimurin kitaan.

Ruostetta ja risuja

Viime viikonvaihteen tienoo hujahti askartelujen parissa. Ainoat kansalaisopiston kurssit joille tänä syksynä osallistuin sattuivat samoihin aikoihin. Lauantaina ahersin pajujen parissa ja sain aikaiseksi amppelin. Kuva on jäänyt ottamatta kun viimeistely jäi kotiin ja on vieläkin vähän kesken.

Toisella kurssilla alkuviikosta sulateltiin parafiinejä ja steariinia. Kippoja kurssille etsiessäni muistin varastossa lojuneet vanhat rustiikkiset peltimukit. "Aika tavaran kaupitsee" sanoi anoppini aikoinaan. Olen joskus jo miettinytkin että mitähän käyttöä noille keksisi.

Otin vain pari mukaan kun en ollut oikein varma että sopisiko nuo siihen tarkoitukseen jos muilla on kovin hempeitä astioita mukanaan. Yllättävän moni ihasteli ja oli käynyt kirppareilta etsimässä toiseen iltaan samanlaisia.

Eino-myrsky katkaisi meiltä puutarhan puolelta ison ikivanhan koivun. Isäntä kaatoi loputkin. Puu oli aivan ontto ja pehmeä sisältä.

Otin risuja talteen ja väkersin niistä yhtenä päivänä risusydämiä ja yhden kranssin. Somistukset ovat vielä vaiheessa. Kranssin sijoitin ensihätiin ulko-oveen.

* * * *

Tänään kävimme laittamassa mökin talvilevolle. Sähköt laitettiin nollille ja lämminvesivaraaja tyhjennettiin.

Mennessä rannalla oli jonkin matkaa ohutta jääriitettä mutta iltaa kohden tuulenvire sulatti sen pois.

Joutsenpari vielä viivytteli lähtöään.

Kovin on aurinko nyt alhaalla.

Takaisin taloon

Sain viimein päätökseen koko kesän työn alla olleen talon vanhan klaffipöydän. Tämä talon kaluste on odottanut autotallissa kolmekymmentä vuotta takaisin sisätiloihin pääsyä.

Yritin säilyttää siinä vanhan pöydän luonteen ja varovaisesti ja ohuelti maalasin puhdistuksen ja hionnan jälkeen jotta historian jättämät arvet eivät liiaksi piilottuisi.

* * * *

Sain yhdeltä ystävältä ihanan neulatyynyn. Olen nähnyt kyllä tuolla idealla toteutettuja muitakin mutta tuo oli näkemistäni aivan ylivertaisen söpö.

Alla maanantaisen kirpparikierroksen saalis.

Varastojen säilyttämiä

Ulkovarastoja kolutessani vieläkin 30 vuoden asumisen jälkeen eteeni tupsahtaa asioita joita en ole ennen havainnut.

Viimeisimpiä löytöjäni on saappaan teräosa ruostuneine nauloineen. Varsin omaperäinen naulalaatikko. Otin sen heti käyttööni. Tarvitsen ulkona ruukutustilassani nauloja aina silloin tällöin. Vanha pikkukirves toimittaa vasaran virkaa ja isompaa olen käyttänyt suurten juuripaakkujen halkaisuun. Siinä tylsyys on vain etu.

Toinen löytöni riippui isännän autotallissa, enkä ollut sitä aiemin huomannut, sen verran oli jäänyt muiden tavaroiden varjoon.

Ihan Aladdin siinä ja vielä toimiva pienen säädön ja puhdistuksen jälkeen. Jonkinlainen varjostin tuossa on varmaan aiemmin ollut, uskoisin niin. Katossa riippuva malli tuo on. Täytyy etsiä sopiva paikka sisätiloista.

Nurkkakaapissamme sisätiloissa on lampun lasi odottanut käyttöönottoa ties miten kauan. Sehän oli juuri tuon lampun talteen otettu lasi.

Kunnostusta ja muuta puuhaa

Ettei koko kesä menisi kasvihuoneessa ja -maalla olen raahannut ulkovarastosta pitkään leväneen klaffipöydän päivän valoon.

Sitä on jo tuossa pihamaalla työstetty useampi tovi. Maalia olen vuoroin rapsutellut ja välillä kuumailmapuhaltimella poistanut. Aluksi annoin sille voimallisen painepesuripuhdistuksen.
Nyt on kutakuinkin maalit irroitettu ja pintakin kertalleen hiottu.

Sitten jonkinmoinen uusi käsittely pintaan olisi tarkoitus laittaa. 

Toinen laatikko on vielä jossakin hukan teillä mutta löytynee kunhan ehdin varastoja käymään läpi. Klaffin jalat ovat turhan huonossa kunnossa ja yhdestä puuttuu osia. Siinä saattaa isännälle pukata projektia.... :)

* * * *

Tyttären vikkeläkinttuinen sisaruspari Fiia ja pikku Sissi kävivät perjantaina nelistämässä pihamaata ja olivat yön yli luonamme.

Oli niiden touhuja niin nautinnollista taas seurata.

Sissukka säikähti kun kukkapuska kupsahti kumoon.

Kestää, kestää ....

Välillä  laittoivat painiksi ... pieni päällä ja Fiiuska alistettuna.

* * * * *

Viikonloppuna kävimme veneilemässäkin kesän ensimmäistä kertaa ja taas sama reitti. Ollaankohan vähän tylsiä  .... :(

Hienot oli kuitenkin säät ja järvi lähes tyyni.

Olin veljen apuna verkoilla soutamassa ja sain kalaa mukaanikin. Tein yhdestä siiasta kraavisuolattua herkkua ja muut laitoin pakkaseen. Oli aivan mukava taas pitkästä aikaa olla veljen mökin vesillä joka on lapsuuden maisemia, mutta kuitenkin suhteellisen lyhyelllä etäisyydellä omastamme.

Kaapin uusi elämä

Sain viimein yhden urakan päätökseen. Talon vanha nurkkakaappi saatettiin kunnostettuna uudelle paikalleen vierashuoneeseen.

Kaappi on seissyt kärryvarastossa kolmekymmentä pitkää vuotta odottamassa mahdollista kunnostusta ja uudelleenkäyttöä.

Talomme peruskorjauksen yhteydessä se jouduttiin siirtämään sinne säilöön.

Nyt vierashuoneeseen sijoitettuna se sai sisuksiinsa lasten valokuvia, kirjoja ja muita muistoja.

Jätin tarkoituksella maalikerrokset ulkopuolelta vähiin että kaapissa säilyisi vanhan huonekalun tuntuma.

Meillä isäntä ei ole ollenkaan niin innostunut synnyintalonsa vanhoista esineistä ja huonekaluista kuin minä ulkopuolisena tänne aikoinaan tulleena.

Vakaa aikomukseni on saada jossain vaiheessa vielä loputkin varastoissa olevat huonekalut kunnostettuina takaisin taloon.