keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vikkeliä kinttuja

Vietimme viikonlopun mökkimaisemissa. Jokavuotinen kesän tapahtuma sai runsaasti markkinaväkeä liikkeelle. Varsinkin lauantaina sää suosi. Oli oikein aurinkoinen ja lämmin päivä.



Uusi liikuntalaji oli esittelyssä. En edes tiedä noiden hyppykenkien nimiä. Täytyypä vähän kuukkeloida.




Perjantaina jo illan hämärtyessä lipui lauttasauna hiljakseen mökkimme ohi. Varmaan idyllinen tapa viettää viikonloppua ja ankkuroida yöksi johonkin tyyneen lahdenpoukamaan.



Tytär porukoineen tuli sopivasti lauantaina illan suussa piristämään oloamme. Pitkästä aikaa olikin vikkeliä kinttuja pihamaalla. Markkinoilla käynti kahtena päivänä peräkkäin jotenkin lässähdytti fiiliksen ja ihan paikallaan oli piristäjien tulo.



Maanantaina toinen tytär avopuolisoineen tuli parin päivän käynnille kotimaisemiin. Olipas kiva taas nähdä livenä heitäkin. Sain heidän matkaan vähän ylimääräisiä taimia täpötäydestä kasvihuoneestani.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Viikon varrelta

Viikonloppuna isännän jokakesäinen matonpesu-urakka pääsi käyntiin kun saatiin kesäisiä ilmoja meidän maisemiin.


Minä vaihteeksi puuhailin sisätiloissa. Pataleipä on kyllä niin hyvää ja vieläpä vaivatonta valmistaa.


Meillä oli viime viikolla parin päivän hoitojaksolla nämä kaksi typykkää. Kävin pienellä lenkillä päivisin että pääsivät vähän tontin rajojen ulkopuolisiakin tuoksuja nuuskimaan.



Pikku Eerosta on kasvanut virkeä ikiliikkuja nyt kun on oppinut kävelemään. Koko ajan jotain ahkerointia meneillään. Käväisi kotiväkineen hakemassa karvaturrit kotiin.



Pieni emostaan eksynyt fasaanilapsukainen tepasteli meidän pihan poikki kohti naapurin tonttia. Harmi että ei voinut kuin lasin takaa seurata tipun kulkua kohti naapurin kissavaaraa.



Ensimmäiset  kurkut on maisteltu. Muutamassa maistellussa olen havainnut kitkeryyttä. Liekö kuuma kasvihuone syynä vai mikä. Onneksi sentään muutamat ovat ihan ok maultaan. Ensi vuonna en enää tätä Chinese Slangen -lajiketta kasvata, ja onneksi siemenet jo loppuivatkin. Etsin jonkun ohutkuorisemman kasvatettavan. Siirsin kaikki kurkut pois kasvihuoneesta. Toivotaan että hallaöitä ei enää tulisi.

 
Petunioiden esikasvatus meni tänä vuonna aivan surkeasti. Nyt vasta ensimmäiset kukat ovat auenneet. Vaion muutamia kukkia sain tähän vaiheeseen. Itivät ne kyllä mutta kasvu vaan tyrehtyi ja lopulta kuolivat.


Juhannusruusu ei ole meillä vielä koskaan kolmenkymmenen vuoden kasvuaikanaan yltänyt noin runsaaseen kukintaan mitä nyt tänä kesänä. Lannoiterakeet ovat tehneet tehtävänsä, mutta en uskonut että niillä olisi noin suuri vaikutus.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tuumasta toimeen

Viimein päästiin kesän makuun ja saatiin mökkielämään lämpöä ja viihtyisyyttä.

Olen jo muutaman vuoden katsellut mökin pihanpuoleista osaa sillä silmällä että jotain pitäisi tehdä.


Tuo alla olevan kuvan kivetys on niin ikävä ja kostean oloinen. Eikä nuo kirjavaksi käyneet kovapuukalusteetkaan ainakaan lisää viihtyisyyttä. Kuitenkin tämä on ilta-auringon puoleinen osa mökistämme ja tuulelta suojaisa silloin kun järveltä kova puhuri käy. Joissakin tilanteissa siis tarpeellinenkin tila oleskelulle.

Nyt saatiin viimein tuumaus päätökseen ja puinen terassi siihen päätettiin kyhätä.

Isäntä kävi jo hankintareissulla ja tarvikkeet on kasalla kunhan työt saadaan alulle.


Kasvua ja kukkaa on pukannut täällä mökilläkin. Tämä tienvierisorasta poimittu "tiesmikä" kasvi on viihtynyt jo monta vuotta rautapadassa. Piilotan sen talveksi lehtikompostiin kylmältä suojaan ja sieltä se kevään tullen pelastetaan päivän valoon.



Kotoa tuomani tähtisilmät aloittivat kukinnan myös mökin rautapadoissa.


Sammalleimu se todellinen sinnittelijä tuossa olemattomassa tilassa vaan pärjäilee vuodesta toiseen vuorimäntyjen juurella.


Saniaiset (vai mikä oikea nimitys) on ihmeeksi istuneet hyvin mökin etupihalle vaikka ovat ihan villinä luonnosta tuohon siirrettyjä.


Alppiruusu kukkii nyt todella runsaasti, liekö Kekkilän kanankakka & merilevä -lannoitteella osuutta asiaan. Olen juurelle heitellyt myös kahvinporoja ja havupuu- ja rodolannoitettakin.


Aina lupiini jostakin ilmestyy vaikka olen ne poistanut jossain vaiheessa kokonaan kun kyllästyin niiden ränsistyneeseen olemukseen kukinnan loppuvaiheessa. Maanteiden kaunistuksina ne ovat parhaimmillaan.


Tämä tatarkasvi on mökin edellisen omistajan istuttama ja hyvin on paikallaan viihtynyt.