lauantai 27. joulukuuta 2014

Talo tyhjeni taas

Joulu on ohi ja arki alkanut. Meillä kuusi koristeltiin tänä vuonna poikkeuksellisesti jo muutama päivä ennen aattoa. Toinen tytär oli sopivasti viikonloppuna koirienhakureissulla ja sai homman hoitaakseen.


Oli ihana joulu kun sai nähdä kaikki lapset joulun aikaan kotosalla. Toinenkin tytär kavereineen kävi myös jo viikonloppuna kun työt kutsuivat aattona ja välipäivinä. Poika asustaa lähempänä ja piipahtaa useammin.


Nyt taas talo tuntuu niin tyhjältä kun kaikki ovat lähteneet ja isännän kanssa kaksistaan aikaa vietetään.


Jouluruusu on minulle uusi tuttavuus. Istutusastiana sillä on kiva jalallinen ja metallinen, vähän erilainen  kuin tavanomaiset.

Amarylliksessa taas on tuo sydänkoriste sellainen että saatan kehitellä sellaisia hyasintti-istutuksiin ensi jouluna. Siinä on yllättävästi käytetty materiaalina vanulla täytettyä villakangasta. En olisi kyllä itse tuota oivaltanut.

Molemmat kukat sain muualta kun itse kyhään aina hyasinteista asetelmat.


Auringon kaari on nyt lyhimmillään kun laskee tuonne naapurin taakse.


Nämä vehnätypyt toivat iloista säpinää jouluun. Tuossa tarkastelevat lähtövalmisteluja ja aprikoivat varmaan että ollaanko mekin lähdössä.


Parin viikon paussi lenkkeilyssä on katkaistu. Kävin tässä illansuussa puhdistamassa keuhkot puolitoistatuntisella hölkkälenkillä. On taas niin tyytyväinen ja freesi olo.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun odotuksessa

Viime viikko mennä vilahti niin nopeasti että on jäänyt blogikin päivityksiä vaille.

Haettiin isännän kanssa nämä kaksi hoidokkia viikko sitten maanantaina meille maaseutuilmoja haistelemaan ja helpottamaan kiireisiä töissäkäyviä joulun alustan töissään.


Maa olikin vielä ihan vihreä ja tuoksuja tulvillaan.

Välillä odoteltiin dieselin ääniä pihalle, kotiauto kun on sellainen.



Kerran päivässä käytiin hihnalenkillä maiseman vaihdoksissa.

Sitten viimein saapui kotoisa noutaja.








lauantai 6. joulukuuta 2014

Juhlapäivää

Hyasinttiasetelmat itselle ja tutuille meillä on perinteisesti pykätty vasta jouluksi. Nyt sain kuitenkin aikaisempia kukituksia ja halusin juhlistaa jo tätä itsenäisyyspäivää sinivalkoisella asetelmalla.

Pöytäliinaksi silittelin edesmenneen äitini kutoman vanhan punavalkean joululiinan. Muistan lapsuusajaltani sen juhlallisen tunteen kun liina levitettiin joulupöydälle. Asettelin vielä pöytään talon ikivanhoja kuppeja jotka on saatettu uuteen käyttöön kynttilöiksi.

Illan hiljalleen hämärtyessä kiertelin kameran kanssa ulkosalla.


Saanpahan taas muistojen albumiin säätilannetta tästäkin vuodesta.


Ei ole lunta meidän tienoilla. Enkä kyllä kaipaakkaan. Ihan hyvä näin.



Olemme katselleet linnan juhlia kotosalla vaan ihan kahdestaan. 

* * * *

Meidän maisemissa on viimeiset Hawkit nousseet ilmaan ja lähteneet Tikkakosken suuntaan. Toinen osasto meni Hämeenlinnan paraatin ylilennon kautta ja toinen suoraan. Varuskunta lakkaa siis olemasta vuoden loppuun mennessä kokonaan ja koneet lähtivät tänään.

Onhan se erikoista ja haikeaakin kun tuo "taustamelu" on kuulunut elämäämme aina jollakin tasolla ja nyt hiljeni kerralla. Lisäksi samainen varuskunta on tuonut perheeseemme leivän kummallekin koko työuran ajan.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Adventin tunnelmissa

Ensimmäisen adventin Hoosianna on joka vuosi niin sykähdyttävä kuunneltava. Tänään taas oli se päivä.

Kävimme isännän ja siskon kanssa seurakuntakodilla kuuntelemassa veteraanikuoron tunnelmointia sota-ajan laulujen parissa. Lapsena muistan kun kodissani usein kuunneltiin radiosta noita vaikuttavia lauluja.


Olen valaissut kotimme tavan mukaan kyntteliköillä. Jokainen ikkuna on saanut omansa ja kuisti kranssinsa.


* * * *

Löysin Tokmannista ihanaa tähtikuviollista vahakangasta. Tosin tuo pintamateriaali muistuttaa enemmän pellavakangasta. En yleensä pidä kovin kuvioiduista ollenkaan ja siksi tuo lähti mukaani.


* * * *

Viime kerralla olin huolissani Pate-vanhuksen haluttomuudesta ruokailuun. Sain vaihdettua ruoan kokonaan eri merkkiin ja nyt tuntuu se puoli olevan kunnossa.


Vuosikaudet se on syönyt Latz-purkki- ja pussiruokia. Nyt löysin Shebaa joka maistuu.

Vaan nyt uutta ongelmaa on tullut kehiin. Pate on ruvennut ylenkatsomaan hiekkalaatikkoa ja päästelee sen ympärille ja kerran jopa pehmustettuun tuoliinkin.

Onneksi se enimmäkseen viettää aikaansa saunan lauteiden alla. Olen vienyt  sinne hiekkalaatikon ja ruoat myös.

* * * *

Kokeilin kuivattaa kasvimaalta viimeisiä palmukaaleja ja nopeasti kuivuivatkin. Lisäilen niitä hiutaleina päivittäiseen marjasmoothien joukkoon.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Aurinkokin pilkisti

Mökkiä on käyty laskemassa pari-kolme viikkoa talvilepoon. Poika oli auttamassa isäntää laiturin nostossa kun käteni kipuili vielä parin viikon takaisesta kaatumisestani heti ensimmäisellä liukkaalla. Nyt olenkin vahingosta viisastuneena siirtynyt hölkätessä piikkikauteen niin askelet pitävät.


Järven vesi alkaa varmaan olla lähellä nollalukemia kun keräilee puikkoja rannan kasvustoon.

Viikonloppuna kävimme hakemassa loput tavarat ja mökki laitettiin kylmilleen. Varaajasta laskettiin vedet pois ja sähköt nollille niin ei keräänny kustannuksia talvikaudelta. Aurinkokin pilkisti sen verran että sain kirkkaita kuvia muistoksi.


* * * *

En ole ennen nähnyt fasaaneja puussa. Mikähän lie ne tuonne ajanut?



Pate-vanhus paastoilee nykyään aika usein. Aina silloin tulee mieleen että nytkö sen aika on tullut. Onneksi taas rupesi ruoka maistumaan ja virkistyi saman tien. Matokuurista ei aivan puolta vuotta vielä ole mutta saattaisi olla jo tarpeen.


Tytär kävi viikko sitten toisen typykän kanssa koiranäyttelyssä. Toinen jäi viihdyttämään meitä siksi aikaa tänne kotikulmille.





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

"Huomenna en enää tuu"

Olen aikoinaan kerännyt lasteni kerho- ja kouluvuosilta jokaiselle omat albuminsa luokka-, oma- ja pikkuisista kaverikuvista.

Kahden nuorimman albumit ovat kuta kuinkin kunnossa mutta vanhimman tyttären albumin lehdet olivat ruskistuneet niin pahoin että uusimisen tarvetta koko kansiolle on ollut jo vuosikausia. Aina se on vaan jäänyt ajatuksen tasolle.

Nyt kappeja siivotessani törmäsin taas tuohon saamattomuuteeni ja viimein sain työn alulle. Ostin albumin ja kuvat jo siirsin mutta tekstit jäi sopivan piirtokynän puuttuessa odottamaan.

* * * *

Siinä kuvia siirrellessäni muistelin noita aikoja entisiä.

Tyttären sosiaalisten taitojen ensi askeleet haettiin Vapaakirkon päiväkerhosta.


Puolipäiväisessä englanninkielisessä leikkikoulussa kuljetin tätä typykkää pari vuotta kun hoitopaikassa, jossa pikkusisko oli, ei ollut tälle vanhemmalle kokopäiväistä paikkaa.


Sitten oli olikin jo siirtyminen oikeaan kouluun. Ala-asteella pienessä kyläkoulussa opiskelu oli turvallista ja kotoisaa.

Tosin viedessäni tätä ekaluokkalaista syksyllä toisena aamua kouluun hän siinä koulua lähestyttäessä ohimennen mainitsi että "huomenna en enää tuu". Sopeutuvaisena lapsena hän ei asiasta kuitenkaan sen kummenpaa numeroa tehnyt.

Yläasteellakin räpsittiin ryhmä- ja omakuvia joka vuodelta.

Muistaakseni viihtyvyys isossa koulussa ei ainakaan aluksi ollut samaa luokkaa kuin ala-asteella. Koulukiusaamistakin oli tuohon aikaan ollut jo havaittavissa mutta ongelmaa ei siihen aikaan vielä niin tuotu esille kuin nykyään. Emme me kotona edes tienneet siitä kuin joskus vuosien päästä.

Ja sitten viimein lukiosta ulos onnellisena kohti uusia opinahjoja.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Syksyä lykkää

En ole syksyn tykkääjä ollenkaan vaikka nuo ruskan värit aivan kauniita ovatkin. Illat pimenevät yhä aikaisemmin ja kylmiä kelejä on tulossa. Mökillä emme käyneet viime viikonloppuna ollenkaan vaikka pitäisi.  Odotellaan aurinkoista päivää haravointihommille.


Ostin pähkinöitä oravalle ja pikkulinnuille. Isäntä tuo kaupasta kuivahtanutta vehnäleipää ja murustelee sitä pähkinöiden joukkoon pikkuisille evääksi. Orava jemmailee eväitään leikkimökin räystään alle talven varastoiksi.


* * * *

Tämä pieni "paholainen" hoiti viime käynnillään tähtisilmän siementen kylvöt vierashuoneen lattialle. No helpostihan kookkaat siemenet olivat kerättävissä uudelleen kuivatukseen.


Yläkerran raput on vieläkin pikku Sissille pelottava elementti.Ylös onnistuu mutta alas ei vieläkään.


Fiia, kameraa karttava isosisko, jäi filmauksen ulkopuolelle tällä kertaa.

* * * *

Ikkunoiden pesu on tympeimpiä kotihommia mitä tiedän. Muutama kerrallaan yritän urakasta suoriutua.

Pitkä hölkkälenkki aamusta sai taas veren kiertämään oikein kohinalla. Voi sitä tyytyväisyyden tunnetta mikä sitä seuraa!

tiistai 30. syyskuuta 2014

Suditusta ja ulvontaa

Eilen heti aamukahvin juotuamme lähdimme mökille veneenhakureissulle. Olikin ihanan aurinkoinen sää.


Vesi järvessä on laskenut viiden sentin viikkovauhtia ja vesiraja paennut yhä kauemmas. Ranturia on jouduttu siirtämään pariinkin otteeseen että vesillelasku vielä onnistuisi kohtuullisesri.


Venonen saatiin vesille ja sitten keula kohti nostopaikkaa. Minä lähdin autolla trailerin vientiin.


Eihän se ilman jännitysmomenttia sieltä ylös tullut. Nostovinssauksessa auton käsijarru rupesi hitaasti päästämään ja auto valumaan vettä kohti. Onneksi mukana oli airo jolla saatiin pysäytettyä valuminen hetkeksi ja isäntä suditti huonoilla renkaillaan paksun sinisen savun saattelemana raskaan kuorman ylös. Voi sitä mondeoressukan ja renkaiden ulvontaa!

Ehkä ensi vuonna homma hoidetaan tehokkaammalla vetopelillä.


Tänään olen hoidellut puutarhasta viimeisiä kesäkukkia pois. Kokeilen pataan lehtikaaleja koristekaalien asemesta.


Kohtuulämpöiset päivät ovat saaneet  salviankin yrttipenkissä uuteen kukintaan.


Torstain tienoilla olisi tarkoitus käydä mökillä haravointihommissa ja ehkä viipyä yönkin yli jos vain sää suosii. Saas nähdä....

torstai 25. syyskuuta 2014

Touhua ja tunnelmointia

Punaposkiset puolukat odottavat metsässä poimintaa. Koska meillä marjat on perinteisesti poimittu mökiltä niin siellähän ne poimuritkin ovat. Ostin kotiin ihan oman pinkkisen Marjukan. Yhden sangollisen testauksen perusteella voin sanoa että oikein hyvä ja käteen sopiva malli. Piikkiosat tulevat tässä pitemmälle kuin muissa ja se tuntui kätevältä.


Salaattiaineksiin ollaan näihin päiviin asti oltu omavaraisia. Loput kurkut ja tomaatit toin aiemmin jo sisälle. Lollo Rosso -salaattia kylvin elokuulla vielä ja se on ollut nyt parhaimmillaan eikä kitkeryyttä tuossa salaatissa ole ollenkaan.

Toinen ensi kesän kasvatettavista tullee olemaan Rooman salaatti. Se oli mehukkaampi ja jonkin verran kerivä eikä kitkeröitynyt sekään.


Lähikoulun oppilaat kävivät marjasankoineen meidän lähimetsässä. Vähän siellä puolukkaa oli mutta ulkoilua saivat ainakin riittämiin kun kävellen matkatkin taittoivat.


Mökillä on vielä vietetty viikonloppuisin yhden yön tietämiä. Olen ulkotulia sytytellyt laiturille tunnelman tuojiksi. Vastakkaisella rannalla saaressa vielä ollaan myös mutta muuten seutu tuntuu jo turhankin hiljaiselta. Muiden asukkaiden läsnäolo toisi viihtyisyyttä viikonlopun viettoon.


Kävin tänään juoksemassa pitkän lenkin. Vaikka sää ei houkutellut tien päälle niin juoksemiselle se kuitenkin oli aivan ok.

Eräs ystävä käväisi päivällä tuomisineen ja illaksi onkin nautinnollisia lukuhetkiä tiedossa.