Muistoja talteen

Sain pari päivää sitten vastaanottaa postin välityksellä muistoja menneiltä ajoilta.

Sukulaiseni vaimo lähestyi minua FB:n välityksellä muutama päivä sitten ja kysyi osoitetietojani. Hän kertoi löytäneensä vanhan aitan siivouksen yhteydessä tavaroita jotka ehkä meitä, minua ja sisaruksiani, kiinnostaisi nähdä.

Tämä talo, jonka aittaa he siivoskelivat, oli aikoinaan myös äitini lapsuudenkoti. Aitta on aikoinaan palvellut äitini ja hänen sisarustensa kesäisenä makuuaittana.

Postin tuomat vihot edustavat äitini, silloisen pienen koulutytön, opiskelua Kalajoen Holmanperällä 1920-luvun alkupuolella. Sain lisäksi kuvan aitasta nykyisessä kuosissaan. Ihania muistoja talletettaviksi!

* * * *

Nämä virkeät sisarukset kävivät taas pistämässä muutaman päivän säpinää meidän maaseudun hiljaiseloon. Varmaan suurin nautinto täällä olossa noille koiruleille on hihnattomuus, päästä ovesta ulos juoksentelemaan vapaasti. Tarkkailua rajoista tietysti kyllä tarvitaan vaikka isolla tontilla asutaankin.

* * * *

Kansalaisopiston syyslukukauden ilmoittautumiset pyörähtivät käyntiin syyskuun alussa. Nopeasti täyttyivät taas ohjatun kuntosalin paikat, vajaa puolessa tunnissa. Viime vuodesta viisastuneena olin käsi näppäimistöllä tasan kahdeksalta ja sain paikan.

Muihin kursseihin ei varsin tuollaista tunkua ole. Varasin paikkoja myös rautalanka-, sammal- ja nallekursseille. Tuollaisen kierrätysmateriaalista valmistetun nallen olen nähnyt kirjaston edellisvuoden näyttelyssä ja oli niin ihana että kokeilen itsekin.