Kirkastusta

Luvattoman kauan on ullakolla odotellut vanha kristallikruunu puhdistukseen pääsyä. Tuo valaisin on ensimmäisestä kodistamme 70-luvun lopulta ja Livalin tuotantoa. Muutaman kodin katossa se on tässä välillä aikaansa viettänyt mutta taas palannut meidän varastoon.

Alunperin en näin perusteellista pesua tuolle aikonut mutta niin vain kävi että kristalli poikineen pääsi perusteelliseen pesuun.

Monta palaa siitä puuttuikin ja onneksi löysin netistä alan liikkeen, Kruunukristalli, jolta puuttuvat kristallit sain korvattua. Nopeasti posti toikin paketin ja pääsen jatkamaan tuon valaisinvanhuksen pelastamista.

* * * * *

Tuon operoinnin rinnalla olen urakoinut muutakin. Isäntä pesi viime vuonna koko talon kaksikymmentä ikkunaa kuusine pintoineen. Tänä vuonna ajattelin sen luonnollisesti lankeavan minulle ja siinä sitä puuhaa onkin riittänyt. Tällaiset isot urakat väkisinkin siirtyvät mökillä kulkemisen vuoksi näin myöhäiselle syksylle.

Nyt kun lasit on kirkkaat ja mieli juhlallinen tehdystä työstä niin voisikin aloitella havutöitä. En ole ostanut callunoita ollenkaan vaan ajattelin puuhastella itse jotain havuista.

Kesä pulkassa

Vähäiseksi jäi meidän veneilyt jälleen tälläkin kesäkaudella. Syyskuussa kävimme yhden kierroksen nuoruuden sielunmaisemissani. Tuossa saaren kaislikon kupeessa muistan meidän iltaongella istuskelleen ja nauttineen kesäisistä illoista. Saaresta hakkuualueelta saimme aikoinaan valtavia vadelmasaaliita.

Kotiranta on ilta-auringossa aina niin varjoisa. Olemme raivanneet ja kaadattaneet oman tonttimme kasvustoa ilta-auringon maksimoimiseksi.

Viime viikolla veneilykausi saatettiin päätökseen. Isäntä ajoi sumuisena aamupäivänä veneen nostoa varten ja minä odottelin trailerin kanssa saapujaa. Sumu tekikin navigoijalle hankaluutta paikka paikoin ja pienen ylimääräisen lenkin jälkeen nostopaikka löytyi.

Vene saatiin auton perään ja taas yksi syksyn huolehtimisen aihe on poissa. Laituri vielä nostetaan ennen pakkasia ja lämmöt mökissä lasketaan kohtapuoliin nollille. Sitten rupeaa tämä mökkikausi olemaan pulkassa.

* * * * *

Syksyn sienisaaliit on osin kuivattu ja rouskut saatettu suolaan. Joitakin kukkien siemeniä kuivasin myös ensi kesän kylvöjä odottamaan.

Vielä tekisi mieli suppiksia vähän metsästellä kunhan puutarhatyöt saan päätökseen.

Kylmältä suojaan

Nyt oli jo ihan viimeiset hetket käsillä siirtää kasvihuoneen kypsymistä odottelevat tuotokset lämpimään.

Tomaatteja on vielä vihreinä aika reilusti. Kyllähän ne kypsyvät sisätiloissakin mutta makeutta eivät siinä määrin kehitä kuin auringossa kypsyneet.

Pelargonioita on turhankin paljon kerääntynyt talvetettaviksi, koska katkenneita oksia en malta heittää pois vaan laitan ne juurtumaan. Nämä kaksi vanhaa yksilöä ovat vasta nyt päässeet kukintavaiheeseen. Ehkä kaipaisivat uutta vahvaa multaa.

Stevia on terhakoitunut kovasti tämän kesän aikana. Olen ottanut siitä oksia kuivatukseen.

Tultiin taas vaihteeksi kotiin mökiltä. Yhden yön tietämä siellä nyt vain vietettiin. Kyllä siellä syksyn viileys on karkottanut veneilijät. Tuntui että olimme ainoat mökkeilijät. Sieniä en tällä käynnillä löytänyt lähimaastosta ainoatakaan. Ehkä niiden aika on nyt ohi.

Aamusta tein pitkän lenkin ja kyllä nyt taas olo tuntuu tyytyväiseltä.

Salonkikäsittelyjä

Tytär käväisi viime viikolla pesueineen muutaman yön kotimaisemissa. Onneksi hyvä sää suosi ja tytär sai hoidettua trimmaukset kummallekin vehnäneitoselle pikku-Eeron nukkuessa päiväuniaan.

Viimein sain myös aikaiseksi ison pehmoeläimen pesun. Koneeseen tuo hauveli ei mahtunut joten kylpyammeessa oli puhdistus hoidettava. Kuivurissa onneksi oli tilaa reilummin ja hauvasta saatiin enin vesimäärä pois.

Harjasin kuivuneen pehmo-Bellan tuuheaksi ja vähän täytettäkin lisäsin sisään. Vehnäneidit ovat käynneillään antaneet aikamoista kyytiä tälle hauvelille.

Metsän herkkuja

Olen facebookin sieniryhmässä seuraillut sienestäjien hehkutuksia uusista löydöistään. Eniten on tuntunut kiinnostus kohdistuneen mustavahakkaan löytymiseen kantarellien ja suppisten ohella.

Tänään sellainen ihme sattui myös omalle kohdalleni. Mökkimaisemissa kävelimme vähän synkähkön kuusikon laitamalla traktoriuraa. Siinähän se arvokas saalis odotteli noutajaa. Samoista maisemista löytyi myös jonkin verran lampaankääpää, haaparouskua, kangasrouskua, kangaspalsamirouskua sekä yksi karvarousku. Sangollinen rouskuja meni yöksi likoon vaikka ei välttämättä sitä kaipaisi. Huomenna keittelen ne suolasieniksi.

Kotona puutarhamme ikivanhan koivun kyljessä komeilee jämäkkä, ruskehtava sieni.

Alapuolelta tuo kiipeilijä muistuttaa rouskua helttoineen. En ole vielä ehtinyt etsiä nimeä uudelle tuttavuudelle.

* * * * *

Mökillä olemme seurailleet naapuruston mökkipuuhia. Viikko sitten maanantaina kaivinkone tunkeutui kauan asumattomana olleelle mökkitontille ja rupesi runttaamaan mökkiä polttopuiksi. Kävimme kuvaamassa mökkivanhuksen iltasella ennenkuin päätyy kapuloiksi kuorma-auton lavalle. Terassi oli jo lähtenyt tuossa vaiheessa.

Kaivinkoneurakoitsija tiesi sanoa että tilalle tulee uusi rakennus, kunhan vanha saadaan pois ja tontti tasattua. Tuo mökki oli tyypillinen 20-luvun mökki ja ollut asumattomana puoli vuosisataa.

 

Ihan kivaa hommaa sienestys on näin syksyllä kun ei hyönteiset enää hätyyttele. Tulee tutustuttua uusiin paikkoihin joissa ei normaalisti kulkisi.

Tänään tulikin askeleita taas mittariin runsaanpuoleisesti. Aamulla tein pitkän lenkin ja nämä sienisamoilut vielä lisäsivät askeleiden määrän 25.500 lukemaksi.

Kolmen kombo

Vaikka olin jo päättänyt rauhoittaa karviaiset puskiin vain syöntimarjoiksi niin en malttanut kuitenkaan jättää kokeilematta hyötykäyttöä mehussa. Meidän makeat kesäomenamme ovat kypsyneet ja mehuksi lähdin niitä kokeilemaan. Kesäomenat eivät säily syöntikelpoisina joten ne on jotenkin säilöttävä. Jotain kirpeyttä mehuun kuitenkin kaivattiin ja karviainen sopi oikein hyvin. Vielä kun rikastin makua parilla mansikkarasiallisella niin maku oli aivan loistava. Kolmen aineksen kombo toimi tässä hyvin.

Värikin tuli entisajan limpparin näköiseksi. Maijallisesta lirutteli nelisen litraa mehua. Kilo sokeria oli sopiva määrä makeutukseen. Lisäsin vielä suolaa vajaa teelusikallisen pehmentämään lopputuloksen samettiseksi makeudeksi.

Mehun käyttö on varsin vähäistä meidän taloudessa. Pahalta tuntuisi kuitenkin puutarhan tuotteita pilaantumaan jättää.

Viime kesännä mökkimatkoilla huomasin postilaatikoiden juurella muovikasseja täynnä omenoita. Teksti SAA OTTAA oli selvästi näkyvissä. Mielestäni se oli hieno oivallus ylimääräisten jakamisesta. Kaikilla ei ole ollenkaan ja toisilla liikaakin.

Mökkitontin puolukat ovat kypsyneet. Mustikoita tulee väkisinkin mukana poimiessa. Olemme erotelleet ne muuhun käyttöön. Ihan hyviä ovat vielä nekin.

Tänään oli ihana kesäinen päivä. Aamusta tein pitkän hölkkä/kävelylenkin ja sitten olikin mukava löhöillä auringon lämmössä.

Vesillä oli muitakin nautiskelijoita.

Huomenna vaihteeksi kotimaisemiin. Puutarha ja kasvihuone odottaa hoitajia.

Yltäkylläisyyttä

Voi mikä runsauden sarvi elokuu onkaan. Syömistä olisi vaikka miten paljon mutta mihin mahaan?

Olen vasta nyt tehnyt isännän mieliruokaa maitoperunoita. Pyrin siihen että uudet perunat syödään vasta sitten kun oma maa ne tuottaa, siksi näin myöhässä.

Maitoperunoiden tarveaineethan on ennen vanhaan saatu omasta pihapiiristä jos on ollut kanoja ja lehmiä. Suola on oikeastaan ollut ainut kaupasta haettava tähän ruokaan.

Mustikat on poimittu omalta mökkitontilta. Voi mitä herkkua niistä saakaan! Olen pari kertaa tehnyt mustikkakukkoa eli rättänää Marttojen ohjeella. Jäätelön kanssa ylihyvää mutta maidonkin kanssa hyvää.

Tänään kävimme mökkitienoon maisemissa toistamiseen sienimetsässä. Karvarouskuja sain kopan pohjalle jonkin verran. Karvarousku on kaunis ja napakka sieni.

Eiliset on jo liotuksen jälkeen keitetty ja odottaa suolausta.

Samalta sienireissulla sattumoisin törmäsin lampaankääpäpaikkaan jota en ole ennen löytänyt. Ne paistettiin pekonin höysteellä iltapalaksi.

Seuraavat keräyskohteet odottavat jo punaisina mättäinä. Puolukoilla ei vielä kiirettä kun osa odottelee kypsymistä.