Voi mikä runsauden sarvi elokuu onkaan. Syömistä olisi vaikka miten paljon mutta mihin mahaan?
Olen vasta nyt tehnyt isännän mieliruokaa maitoperunoita. Pyrin siihen että uudet perunat syödään vasta sitten kun oma maa ne tuottaa, siksi näin myöhässä.
Maitoperunoiden tarveaineethan on ennen vanhaan saatu omasta pihapiiristä jos on ollut kanoja ja lehmiä. Suola on oikeastaan ollut ainut kaupasta haettava tähän ruokaan.
Mustikat on poimittu omalta mökkitontilta. Voi mitä herkkua niistä saakaan! Olen pari kertaa tehnyt mustikkakukkoa eli rättänää Marttojen ohjeella. Jäätelön kanssa ylihyvää mutta maidonkin kanssa hyvää.
Tänään kävimme mökkitienoon maisemissa toistamiseen sienimetsässä. Karvarouskuja sain kopan pohjalle jonkin verran. Karvarousku on kaunis ja napakka sieni.
Eiliset on jo liotuksen jälkeen keitetty ja odottaa suolausta.
Samalta sienireissulla sattumoisin törmäsin lampaankääpäpaikkaan jota en ole ennen löytänyt. Ne paistettiin pekonin höysteellä iltapalaksi.
Seuraavat keräyskohteet odottavat jo punaisina mättäinä. Puolukoilla ei vielä kiirettä kun osa odottelee kypsymistä.