Ja saha soi

Onpahan luonto kääntynyt jo syksyiseksi. Viime viikon takaiset kuvat eivät kerro totuutta tämän hetkisestä säätilasta.

Toisaalta vähän viileämmät ilmat ovat omiaan mökkitontin raivauspuuhiin. Olemme siistineet vesakkoa. Isäntä on antanut raivaussahan soida ja minä olen kuskannut kaadettuja kasoihin.  Nyt jo näkee meidän mökiltä tiellä kulkijoiden autojen katot, joka on ihan kiva asia. En välitä mistään tiheistä pusikoista vaan silmän täytyy nähdä vähän etäämmälle.

No etäälle kyllä näkyykin kun katsoo ulapalle.

Järvimaisemissa kesän tuntu säilyy pidempään kuin kotona. Ehkä järven läheisyys pitää lehdetkin vihreinä ja freeseinä.

Harvakseltaan vielä on näkynyt sunnuntaiajelijoita vesillä.

* * * * *

Kotona loputkin mustaherukat saatiin viimein puskista. Kokeilin nyt marjojen pakastusta irrallisiksi ja saatoin jopa onnistuakin. Kävin jo kurkkaamassa ja vähän sekoittelemassa pakastimeen vietyjä tasoja. Pussitan marjat vasta sitten kun ovat tasoilla ensin pakastuneet. Hyvin irtanaisia olivat kohmeisina nyt.

Karviaisia tulee aivan valtavasti. Harmi vaan että en ole keksinyt mitään käsittelyä jossa marjan makeus edes jotenkin säilyisi. Pakasteessa tulevat niin kitkeriksi että syömättä jäävät vaikka nyt niin herkullisia ovatkin.

Hilloja ja mehuja emme käytä joten sellaiseen muotoon niitä on turha keitellä.

Meidän oli tarkoitus tänään lähteä taas mökille jatkamaan kesken jääneitä hommia mutta pilvinen päivä ei oikein innostanut. Keskiviikkona pitäisi aurinko näillä kulmilla näkyä. Ehkä sitten...

Mustikoita on kerätty jo jonkin verran mutta lisää niitäkin vielä tarvitaan. Mökin pensasmustikat olivat hävinneet parempiin suihin. Linnut ehkä huomasivat nekin että parempia ovat kuin metsämustikat.