torstai 18. kesäkuuta 2015

Jussia juhlitaan

Voi tätä ihanaa kesäaikaa! Tulin kyliltä ja pysähdyin poimimaan lupiineja juhannuskukiksi. Meillä ei puutarhassa noita kukkia olekkaan. Tienvarsilta onneksi löytyy.


Samalla pysähdyksellä kuvasin äidin juhannuskukat. Äiti tapasi laittaa noita kukkia isoon lasipurkkiin kuistille juhannusta juhlistamaan.


Ikkunanäkymä tuvasta syreenikukintoineen on niin vihreyttä tulvillaan. Joskus talvella sitä taas haikeudella muistelee.


Lisää värejä on ilmestynyt petuniakasvustolleni. Ensimmäiset kukat vein hautausmaalle isän ja äidin haudalle. Muut ehtii myöhemmin istutella... kunhan kukkaan ehtivät

Käväisin paikallisella puutarhalla omenapuuhankinnoissa. Ja kuinkas kävikään! Ei tullut pieneen mielenikään tarkistaa kasvuvyöhykettä. Ostin III-vyöhykkeen puun meidän IV-vyöhykkeelle. Aika sitten näyttää miten selviytyy :(. Syysomenaa oli tarkoituskin hankkia koska meillä kasvava kesäomena on niin hapoton ja kypsäksi ehtiessään läpikuultava että täytyy syödä samantien.


Juhannuspyhät on vielä avoinna. Säät ratkaisee, lähdetäänkö mökille. Hyvä on olla kotonakin kun maalla asutaan.

Ihanaa valoisan kesän juhlaa teille kaikille!

6 kommenttia:

  1. Onneksi nuo suositeltavat kasvuvyöhykkeet eivät ole, kuin suuntaa antavia, sillä pihan pienilmasto ja suojaisuus ovat ne kaikkein ratkaisevimmat tekijät. Minullakin on tuo Samo omenapuu ja se kukki tänä kesänä todella runsaasti. Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä tietää että onnistumisen edellytyksiä on olemassa.

      Poista