Niin tyhjää

Kuinka tyhjältä iso talo voi tuntuakaan niin pienen eläimen lähdön jälkeen!

Niinhän siinä kävi että meidän Pate-kissamme jouduttiin saattamaan kissaenkeliksi viime keskiviikkona heti loppiaisen jälkeen.

Viimeksi kirjoittelin sen hiekkalaatikkokäyttäytymisestä. No se ei muuttunut miksikään vaan pissat päästettiin pyyhkeelle hiekkalaatikon viereen ja viimeksi se ei jaksanut enää pyyhkellekään.

Ennen joulua havaitsin sillä posken turvonneen ja sitä lääkittiin antibiootilla. Juuri jouluksi kunto koheni ja luulin jo olevamme voiton puolella.

Sitten taas syönti rupesi heikkenemään. Kipua se ei näyttänyt missään vaiheessa ja jopa kehräsi kun kävi silittelemässä. Vielä sille koetettiin toista antibioottia mutta se tukki suoliston niin että kuntokin romahti aivan totaalisesti.

Olisi siinä vaiheessa pitänyt viedä tarkempiin tutkimuksiin. Olihan Patella ikää jo kahdeksantoista ja puoli vuotta joten ei sillä varmaan olisi pitkää jatkoa saatu aikaan. Harmittaa kuitenkin ja tunnen syyllisyyttä kun en älynnyt toimia oikein.

* * * *

Omituinen piirre tässä koko tapauksessa oli että kaksoissiskoni kissa jouduttiin lähettämää kissataivaaseen ihan yllättäen samana päivänä kuin meidän Pate. Tämä siskon kissa oli hypännyt vain pöydältä lattialle ja siinä yhteydessä jokin oli mennyt vikaan niin että toiseen takajalkaan ja häntään tai mihin lie oli tullut jokin vaurio niin että ei pystynyt enää kävelemään kuin etutassuilla itseään raahaamalla.