Maspalomas nähty

Lomilta on palattu jo viikko sitten. Viimeisenä iltanamme minulla kuume nousi ja lihakseni olivat kipeänä. Sain sen tainnutettua paluumatkaksi mutta kotiin päästyäni olin täysin petissä muutaman päivän. Olo oli tosi väsynyt.

Teimme päivittäin kuuden tunnin patikointeja. Silloin tauti ei onneksi vielä haitannut menojamme.

* * * *

Ensimmäinen aamu ja kurkistus ulos. Aurinko paistaa. Ihana aloitus päivälle.

Ensimmäisenä aamuna suuntasimme kulkumme kuivuneen joen vartta vanhan majakan juurelle.

Toisena päivänä oli kohteena Playa de Inglesin eteläkärki ja ajatus uimaan menosta oli silloin vielä olemassa. Tuuli oli sen verran navakkaa että päätimme jättää sen väliin.

Suomalainen Kuparipannu löytyi aivan keskustasta.

Päivän päätteeksi palasimme kämpille Nogaliin.

Sunnuntaina pääsimme retkelle San Mateon vuoristokylään. Siellä on pitkän perinteen mukaisesti maalaismarkkinat sunnuntaisin ja väkeä olikin tosi pljon vaikka sää oli kylmä, tuulinen ja sateinen.

Paluumatkalla laskimme alas Guayadequen laaksoon. Siellä pääsimme tutustumaan luola-asumiseen.

Tämä perhe asusti siellä kolmen lapsensa kanssa. Kolme vanhempaa olivat jo lähteneet omilleen. Asunnoissa lämpötila on 17 - 24 astetta läpi vuoden eikä tarvita lämmitystä. Jos tulee kylmä he menevät sisempään huoneeseen. Tuolla perheellä oli asunnossaan keittiö, olohuone ja sisempi makuuhuone ja ulkone pieni parveke. Pihaa ei tietenkään ollut kun asuttiin vuoren seinämässä, vain alasjohtavat portaat. Vastaavia asuntoja siellä oli monia. Tämä oli asunto no 17.

Taas uusi päivä ja suunta dyyneille.

Dyynit oli valtavia. Kävimme kiiparoimassa myös noita rinteitä. Niissä sai sykkeen hyvin nousemaan.

Keskiviikkona eli viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta käväisimme San Fernandon markkinoilla. Tuo paikka oli lähellä omaa majoituspaikkaamme.

Asuntomme oli kahden kerroksen kaksio ja onneksemme saimme sen ilta-auringon puolelta.

Vielä kerran laukut olalle ja suuntasimme läheiselle San Fernandon asuinalueelle. Paikka oli hyvin hoidettu ja viihtyisä.

Sillä reissulla näimme viikon ainoat tutut. Meidät nähtyää he tokaisivat että "Mihinä me ollahan?". Olivat lähteneet eka päivänään etsimään ruokapaikkaa ja karttakin oli vielä hankkimatta.

Kiva reissu mutta kävelimme sen niin ristiin rastiin että tuskin enää tuonne suuntaamme, vaikka paikka aivan ok olikin.