Handmade

Niinhän se lumi tuli ja vapautti meikäläisen haravahommista sisätöihin. Olin viime viikolla Romantiikkaa rautalangasta -illassa väkertämässä pieniä juttuja.

Aiemmin olen samoissa tiloissa viettänyt aikaa korujen parissa. Mielenkiintoisia kaikki nämä käsillään tekemiset kunhan aika riittäisi kaikkeen.

Yksi idea käyttää jämälankoja on varsin helppo toteuttaa. Monta metriä ketjusilmukkavirkkausta useammalla langalla yhtäaikaa. Tämä pötkylä sitten vyötetään styrox-kranssin päälle ja vähän somistusta keskelle tai miten kukin haluaa. Nopea toteuttaa vaikka lahjaksi.

Olen, varmaan jo vuosi sitten, saanut puolivalmiin työn ystävältä. Hänellä se oli jäänyt vuosien saatossa lojumaan kaappiin. Otin työn nyt esille ja jotenkin yritän saattaa sen päätökseen.

Pehmoilua

Viikko ja viikonloppu vierähti taas ohi. Puutarhatyöt, ne viimeiset, ovat olleet viime viikolla sateiden vuoksi vähän tauolla ja kukkasipulit vielä maahan laittamatta. Ehtineehän ne vieläkin.

Kuluneen viikon olen askaroinut sisätiloissa. Meillä on pieni hoidokki ollut muutamana päivänä oloamme piristämässä. Toin Fiialle keittiöön ison tyynyn makoiluun.

Melkein jää huomaamatta pehmojen joukosta tuo ihka aito karvakorva.

* * * *

Joulukaktus puhkesi  kukkaan kun toin sen sisätiloihin. Kesän viileys tekee hyvää noille kukille.

Laitoin pataan itse kasvattamiani koristekaaleja. Pitkät varret niihin kasvoi. Täytyi kaivaa tosi syvälle multaan.

Kasvatus oli turhan pitkä prosessi ja lopputulos aika vaatimaton. Tuohon en enää usko ryhtyväni. Taimitarhalla loppukesästä näkyi myytävänä samanlaisia honteloita 60 sentin hintaan kappaleelta.

Haikeaa

Viime viikolla perheemme nuorimmainen muutti naapurikaupunkiin omaan asuntoon. Haikeus iski eniten vasta nyt kun siivoilin tyhjäksi jäänyttä huonetta. Poika osti itselleen asunnon lähempää työpaikkaansa ja halusi muutenkin siirtyä itsenäisempään elämään. Kehittäväähän se toki on kun elää omillaan.

Aikomukseni on tehdä tyhjäksi jääneestä huoneesta toinen vierashuone. Voisin toisaalta tehdä siitä itselleni ompelu- ja askarteluhuoneen. Itseni tuntien uskon kuitenkin että en tulisi viihtymään yläkerran tiloissa kun isäntä viettää aikaansa kerrosta alempana.

* * * *

Tänään olen keittänyt punajuuret ja pakastanut viipaloituna osan purjosadosta. Kokeeksi laitoin vähän purjoa kuivumaankin. Aika näyttää säilyykö aromit.

Isäntä nosti perunat maasta. Tulihan niitä vähän enemmän kuin maahan keväällä laitettiin. Porkkana- ja punajuurisato jäi myös heikoksi. Purjot sensijaan menestyivät todella hyvin.

* * * *

Kävin tänä iltana korukurssilla ja ostin samalla tarvikkeita ja välineitä myös kotona tehtäviä askarteluja varten. Kohta siihen jo aikaa liikenee kun puutarhatyöt saadaan päätökseen.

Kuivatuksia

Päivät ovat kuluneet edelleen pitkälti hellan ja tiskipöydän ääressä. Olen keräillyt ruusunmarjoja vaikka ne aika työläitä puhdistettavia ovatkin. Kuivatuksen olen hoidellut ritiläkehikon päällä huoneen lämmössä koska en omista kuivuria. Nopeasti ne kuivuvat näinkin.

Lipstikkaa on jo kuivana myös useampi erä. Kuivatuksen jälkeen riivin niistä varret pois ja laitoin monitoimikoneen silppuriin. Hyvin värinsä säilytti ja aromit tulvivat purkista ihanasti.

Kävimme viime viikolla sienimetsällä siskon kanssa pariin otteeseen. Koska paikat olivat varmoja löytöpaikkoja, ei etsimiseen tarvinnut hukata aikaa. Luonnon rauhasta ei ollut tietoakaan kun sotaharjoituksen koneet jylläsivät päällä. Horneteista sitä ääntä riittää. Lapsuuden aikaiset potkurikoneiden pörinät sen sijaan olisivat olleet aivan nostalgisia ääniä niissä maisemissa.

Suppiksia laitoin muutaman rasian pakkaseen nesteineen ja kuivatukseen loput.

Kyllä on köökkihommia tänä syksynä piisannut.

Kesäkamari vintillä odottaa siivousta ja järjestelyä. Se on sopivaa sadepäivän puuhaa. Syksyn aurinkoiset päivät on tarkoitus pyhittää ulkotöille.

Kurssitusta ja keitoksia

Kulunut viikko vierähti edelleen paljolti säilöntähommissa. Torstaina irtauduin hellan äärestä sen verran että vietin illalla parituntisen korukurssilla. Se olikin aivan uusi aluevaltaus minulle. Aiemmin en ole kovin korumaailmaa omakseni tunnistanut. Nyt sitten kerta laakista se imaisi sisäänsä ja ilmoittauduin jo jatkollekkin.

Ajatukseni on hyödyntää kotiin kerääntyneitä aineksia ja mahdollisimman vähän ostaa. Kuinka mahtaa käydä sen aika näyttää.

Ensimmäisenä työnä kokosin rannekorun. Nämä kurssilla käytetyt materiaalit ovat sieltä kaupasta jossa kurssi pidetään. Myöhemmin käytän omia matskuja kunhan löydän ideoita niihin.

Seuraava kokeiluni oli maltillinen kaulakoru käytettäväksi aivan arkipäivän asujen kanssa.

Lisäksi ostin valmiin kaulanauhan johon kiinnitin yhden kotoa löytyvän kiven.

Olin aivan hurmioitunut kaikista niistä mahdollisuuksista joita siellä voisi askarrella. Kurssi järjestettiin siis tuon alan liikkeessä ja aineksia tosiaan oli mistä valita.

Liikkeessä on valmiita käsityöalan tuotteita, tarvikepaketteja sekä pelkkiä materiaaleja omiin toteutuksiin.

Innoissani tilasin jo sarjan pihtejä netistä ja tarkoitus on säilöntähommista päästyäni tehtailla kotona jotain koruhommeleita.

* * * * *

Omenasosetta olen keitellyt ja purkittanut tänään kolme isoa kattilallista. Turkkilainen/kreikkalainen jogurtti runsaan omenasosetujauksen kanssa oli aivan ihana makuelämys. Kannattaa kokeilla!

Sisko oli tehnyt eilen sosetta ja antoi maistettavaksi. Siitä tämä tehtailu pärähti taas uudelleen käyntiin.

Keräämisen vimma

Tämä syyskausi on meikäläisen kiireisintä vuodenaikaa. Satoa kypsyy joka suunnalla ja tällainen keräämiseen vinksahtanut on tosi työllistetty juuri nyt.

Kaiken touhun keskellä yritän ottaa talteen myös ruusunmarjoja. Niitä olen pieniin minigrippeihin jo pakastanut.

Kokeeksi aion ainakin yhden annoksen kuivata ja mikserillä surruuttaa sen tarpeen mukaan jauheeksi.

Ruusunmarjat täytyy kerätä ajoissa muuten niiden käsittely on hankalaa. Siksi sekin nyt kiirehtää.

Kaiken muun touhuiluin lomassa olen keitellyt omenoista mansikan ja vadelman kanssa höyrymehua. Kokeilin myös yhden satsin omenaa punaherukalla maustettuna. Hyviä tuli molemmista. Vaan kuka ne kaikki juo? Meillä ei yleensä edes juoda mehua. Säilyyhän se onneksi pakkasessa pitempäänkin. Jotainhan noista omenoista on kuitenkin tehtävä kun kesäomena ei kovin kauaa muuten säily.

Isäntä on onneksi hoitanut metsän antimet kotiin. Puolukat ovat helppohoitoisia säilöttäviä.  Suppilovahveroita haluaisin lähteä metsästämään kunhan sisko lapin mailta kotiutuu.

Punajuuret, porkkanat, perunat ja purjot kasvimaalla odottelevat korjuuta mutta eivät onneksi vielä kiirehdi.

Ajatukset ovat iltaisin seuraavan päivän tehtävissä niin että ei uni tahdo tulla. Mielenkiintoista tämä aika kuitenkin on  -  ei siis pidä valittaa. Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen!

Katoavaa idylliä

Olen tässä viime päivinä seuraillut naapurin laidunmaan suuntaan. Tyhjäksi se on käynyt. En tiedä onko ne siirretty sisäruokintaan vai onko niitä enää olemassakaan? Onneksi viime viikolla ikuistin nuo laidunmaan asukit. Nyt se olisi jo myöhäistä.

Naapuri on kuulemamme mukaan laittamassa karjan pois syksyllä. Meillä ei ole sen tarkempaa tietoa siitä, koska se tapahtuu ja mikä on noiden nasujen kohtalo. Tuntuu aivan kauhealta ajatella että ne vietäisiin lahdattavaksi!

En ollut aiemmin edes huomannut ajatella että tällainenkin aika koittaa. Ensi kesänä ei kuusiaitamme taakse enää ilmesty noita söpöläisiä joille puutarhatöiden lomassa olen käynyt juttelemassa.

Niin tyhjää ....