Terveydeksi

Vietimme viikonlopun mökillä.  Mustikat ovat kypsyneet ja odottavat noutajia. Saimme jo viitisen kiloa pakkaseen ja lisää poimitaan kunhan ehditään.

Viime talven aikana pakastimemme tyhjeni täysin marjoista joten kova tarve uudelle sadolle jo olikin.

Teemme päivittäin välipalaksi mikserillä "terveysjuoman". Laitan siihen poimimiamme marjoja pari desiä kummallekin, yhden vaniljajogurtin, pähkinöitä ja pellavansiemeniä milloin niitä on ja maitoa. Makeutuksena käytän omaa marjamehutiivistettä tai sokeria.

Jo omat vanhempani luottivat kotimaisiin marjoihin, siemeniin ja hapanmaitotuotteisiin. He tosin nauttivat juomansa aamulla tyhjään vatsaan.

Heidän tavoitteena oli pitkä ikä ja terve vanhuus. Kumpikin elivät puoliväliin yhdeksääkymmentä ja liikuntakyky säilyi hyvänä aivan loppuvuosiin.

Uskon itse kovasti tuon juoman tehoon ja aioin perheessämme jatkaa tuota perinnettä.

Kesäpuuhailua

Sain viimein aikaiseksi ottaa käsittelyyn yhden varastoissa pitkään levänneen nurkkakaapin. Aikoinaan se on luullakseni palvellut talomme eteisessä kylmäkaappina ruokatavaroille.

Eilen siirsin kaapin pesupaikalle ja puhdistin siitä vuosien pölyt ja liat painepesurilla. Aikomukseni on poistaa vanha maali ja miettiä mitä sitten teen. Ulkopuolelta kaappi on nyt likaisen vaalea ja sisäpuolelta ovi alkuperäinen punainen ja hyllyt maalaamattomat.

Olemme mansikkasadon aikaan vuorotelleet mökillä ja kotona. Mökillä on ehditty viettää oikein kunnon lepopäiviäkin kesälehtien kera.

Ohitse on lipunut ihailtavia inspiraatiotekeleitä.

Osa kasvattamistani timanttikukista on päässyt kukintovaiheeseen ja viimein aukaisseet loistokkaita kukintojaan. Ne tosin sulkeutuvat öiksi ja sadekeleillä.

Koristekurpitsa näyttää viihtyvän hyvin kompostin päällä. Kovin suuria lehtiä kasvattaa ja kukat ovat halkaisijaltaan kymmenen sentin luokkaa.

Viimeiseksi laitan vielä kuvan ritarinkannuksestani. Aiemmin tuo kukka kasvoi perennaryhmässä taka-alalla eikä tuntunut viihtyvän siellä ollenkaan.

Kun pari vuotta sitten kokeeksi siirsin sen erilleen omaan rauhaan niin kukinnot pysyvät nyt ilman tukea pystyssä ja lehtien kuoleminen jää vain alaosaan. Kasvi pysyy ihanan freesinä kukkimisen loppuun asti.

Mansikkaa ja lettucea

Mansikkakausi on alkanut meilläkin. Olemme yrittäneet mökkeillä ja hoitaa mansikkasatoa pakastimeen yhtä aikaa. Tämä tietää sitä että mökillä ollaan vain joka toinen yö. Vähän se lomanviettoa haittaa mutta eipä oikein muutakaan keinoa olla keksitty kun marjatkin ovat tärkeitä.

Tein raparperista ja mansikasta hilloketta pienen satsin pakastimeen. Sitä tulee vuoden mittaan käytettyä piiraisiin jonkin verran.

Alkukesästä kylvin kokeeksi vähän erilaista salaattia kuin muina vuosina. Olen käyttänyt tuota Lettucea jo harventamalla ja hyvältä maistuu. Kuvan perusteella siitä pitäisi tulla vähän kiinankaalen näköinen kasvusto.

Tänään kun isäntä leikkasi nurmikon kävin haravoimassa katetta salaattipenkkiin. Ensi viikolla otan jo tuosta vierestä tillin ja silppuan sen pakastimeen pieniin pusseihin.

Satanut on vähän väliä. Olen yrittänyt varjella petunioitani liialta märkyydeltä. Osa on pöydän ja kiikun alla grilliaitauksessa ja pataan laitoin sateenvarjon. Onneksi ei ole kovi tuulia ollut niin varjo on pysynyt tehtävässään.

Puutarhassa puuhaa riittää

Koko tämä juhannuksen jälkeinen aika on kulunut kukkien parissa. Olen yrittänyt mahduttaa kasvatuksiani jos jonkinlaisiin ruukkuihin, koreihin, talon makasiineista löytyneisiin vanhoihin sankoihin ja jopa maitosiiviläkin ja ...

vanha kolhiintunut lasten pesuvanna sai asukit kesäksi.

Osa kukista lähti muita puutarhoja koristamaan.

Paljon niitä taas tuli vaikka vähentää yritin.

Naapurissa rakennetaan. Otin kuvan muistoksi tämän kesän tapahtumista koska tuossa samassa kuvassa lepää meidän Bella-hauveli kummun alla. Pate makailee lämpöisessä mullassa ihan kuin tietäen kaverinsa läsnäolosta siellä.

Tyhjää...

Juhannusviikolla tuli eteen viimein se pelätty päivä jolloin meidän Bella-hauveli jouduttiin saattamaan koirien taivaaseen. Bellukka kuului perheeseemme kymmenen vuoden ajan ja ikää sillä olisi syyskuussa tullut täyteen jo kaksitoista vuotta. Iso ikävä jäi jäljelle!

Tästä juhannuksesta muodostui muutoinkin ikimuistoinen.

Lentäjien Juhannus jää  historiaan ja tapahtuma järjestettiin siis viimeisen kerran. Nämä valvojaiset ovat kuuluneet seudun juhannuksen viettoon 67 vuoden ajan, siis vuodesta 1945 lähtien.

Isäntä oli tapansa mukaan töissä siellä ja muut perheen jäsenet ihailemassa lentäjien taiturointia taivaalla. Minä jäin hoitelemaan tyttären Fiia-koirulia kotiin.

Juhannuspäivänä mentiin mökille saunomaan ja käytiin laskemassa vene vesille.

Fiia odottelemassa laiturilla veneen tuojia. Tulijoiden suunta on vielä vähän hakusessa.

No nyt jo havainto saapujista tehty.

Juhannusruusu oli ajoittanut kukintansa täsmälleen oikeaan aikaan ja tänä vuonna loisti kukinnoillaan todella runsaslukuisesti.

Odottelua

Viime päivät olen puuhaillut kasvimaan parissa. Kylvöt on loppusuoralla. Kokeilen vähän erilaista salaattia ja tuo parsakaalen tyyppinen on myös kokeilu. Olisi saattanut tarvita esikasvatuksen mutta kokeilen näin.

Mansikka ja omenapuut ovat kukassa. Kunhan ei halla veisi noita ihanuuksia.

Meillä on marjat syöty ihan kaikki talven aikana. Kovasti olisi uusi sato tarpeen.

Kasvihuoneessa kukat yrittävät kovasti päästä kukinnan alkuun. Petunioita odotan erityisen mielenkiinnolla koska ne on omista siemenistä ja värit tulevat usein erilaisina kuin emokasvi.




Verbenat kasvavat tuuheasti mutta nuppuja ei vielä näy.

Lumihiutaletta onnistuin saamaan aika paljon ja kukinta alkamassa. Kesäbegoniat ovat vähän myöhässä muihin nähden mutta tulee niitäkin kolmea lajiketta kunhan ehtii ja tähtisilmät ovat kovassa kasvussa mutta kukinta ei niilläkään ole vielä aivan ajankohtainen.

Odotusta siis vähän joka suunnalla.....

Puutarhassa kullerot ja vuohenjuuri kukkivat keltaisenaan.

Kävin taas parituntisella lenkillä ja  kuuntelin kevään ääniä.
Kevät on ihana vuodenaika!

Kökkä

Sattui tuossa siivoillessani käsiini yksi vanha valokuva talon historiasta. Harmi vain että kuvia menneiltä ajoilta on säilynyt vain muutama.

Ennen vanhaan pärekatto uusittiin yleensä talkoilla. Näin työ saatiin nopeasti tehtyä, eikä mahdollinen sade päässyt pilaamaan välikattoa tai sisärakenteita.  Etelä-Pohjanmaalla tapahtumaa nimitettiin kökäksi.

Ylläoleva kuva on napattu pihapiiristämme keväällä 1939. Väkeä on ollut kökkimässä tosi paljon.

Tuota rakennusta ei enää ole eikä myöskään sen jatkeena ollutta navettaa.

Muistan lapsena itsekkin olleeni isovanhempieni luona kattokökässä naputtelemassa päreitä kiinni pihapuorin katolle. Siitä vaan on hyvin kauan aika.

* * * *

Kyllä kesä odotuttaa kukkarintamalla. Olen peitellyt kasvihuoneessa kukkiani joka yö hallanvaaran vuoksi. Nyt saisi jo riittää kylmät. Esikasvatukseni eivät tahdo edistyä kukintavaiheeseen ollenkaan. En aio kyllä ostaa yhtään vaan odottelen omiani.

Tänä vuonna olen jättänyt tomaatit ja kurkut pois kasvihuonekylvöstä kokonaan. Laitan kurkkua kyllä, mutta kokeilen avomaalle yhtä lajiketta jonka pitäisi menestyä sielläkin. Saas nähdä kuinka käy :).