Vihdoin koitti se aika kun taas voi ruveta kuivattamaan pyykkiä ulkona. Tuvan takana tuulessa kuivuessaan niistä tulee niin suloisen pehmeitä.
Meillä pyykkinarut on perinteisesti sijoitettu puusta puuhun eikä mitään pyörivää härveliä. Narut ovat olleet tuolla puolen taloa jo entisten asukkaiden aikaan. Vanha kansa oli viisas ja sijoitti ne tuulisimmalle alueelle tonttia. Me siis seuraamme tätä perinnettä.
Autonikin sai alleen eilen kesärenkaat. Eiköhän se kesäkin sieltä tule... joskus.
Lämpöisiä tuulia odotellen,
LEZZIE
.jpg)
Voi kunka ihanalta tuoksuukaan ulkona kuivattu pyykki..Kyllä teillä tosiaan on kevät pitkällä,kun ei lunta enää laisinkaan..Melkein käy kateeksi.. :D
VastaaPoistaUlkona kuivatussa pyykissä on tosiaankin oma ihana tuoksunsa. Minä en silti kuivaa ulkona, koska täällä kaupungissa on niin paljon lintuja. Niille jos sattuu tulemaan "vessahätä" pyykkien yläpuolella, niin sitä ei saa ikinä liinavaatteista pois.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle!!
Piti kanssa viikonloppuna viedä ekan kerran ulos, mutta en ehtinyt vielä talven jäljiltä niitä kaupungin noesta putsaan. Nenässäni jo oikein tuoksuvat ulolta haisevat lakanat :)
VastaaPoistaTaalla meilla kuivaa pyykit ulkona kesalla ja talvella,mutta kesalla kuuman aikaan kuivuvat liian nopeasti,eika sita ihanaa tuoksua tule.
VastaaPoistaLumet sulivat sitten nopsaan pois,vaikka oli niin paljon.
Blogisi on kuin pohjalainen viljapelto aurinkoisena kesäpäivänä : kaunis. Ihana päästä käymään sinun kauttasi Pohjanmaalla, kun koti-ikävä yllättää eikä siihen hätään ole tullut hankittua lentolippuja :) Roomassa kuivatin pyykkejä ulkona ympäri vuoden, mutta Piemontessa vasta maaliskuusta eteenpäin. Ulkona kuivuneen pyykin tuoksua ei voita mikään, paitsi ehkä vastaleikatun ruohon tuoksu...
VastaaPoistaKyllä täällä tuvan ikkunasta katsoessa näkyy pääosin viljapeltoa, vähän sellainen "niskavuorelainen" maisema. Pidän näistä maisemista itsekkin. Kesällä lehmät laiduntavat tuossa kuusiaidan takana niin on vielä ihanampaa.
VastaaPoista