sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Adventin tunnelmissa

Ensimmäisen adventin Hoosianna on joka vuosi niin sykähdyttävä kuunneltava. Tänään taas oli se päivä.

Kävimme isännän ja siskon kanssa seurakuntakodilla kuuntelemassa veteraanikuoron tunnelmointia sota-ajan laulujen parissa. Lapsena muistan kun kodissani usein kuunneltiin radiosta noita vaikuttavia lauluja.


Olen valaissut kotimme tavan mukaan kyntteliköillä. Jokainen ikkuna on saanut omansa ja kuisti kranssinsa.


* * * *

Löysin Tokmannista ihanaa tähtikuviollista vahakangasta. Tosin tuo pintamateriaali muistuttaa enemmän pellavakangasta. En yleensä pidä kovin kuvioiduista ollenkaan ja siksi tuo lähti mukaani.


* * * *

Viime kerralla olin huolissani Pate-vanhuksen haluttomuudesta ruokailuun. Sain vaihdettua ruoan kokonaan eri merkkiin ja nyt tuntuu se puoli olevan kunnossa.


Vuosikaudet se on syönyt Latz-purkki- ja pussiruokia. Nyt löysin Shebaa joka maistuu.

Vaan nyt uutta ongelmaa on tullut kehiin. Pate on ruvennut ylenkatsomaan hiekkalaatikkoa ja päästelee sen ympärille ja kerran jopa pehmustettuun tuoliinkin.

Onneksi se enimmäkseen viettää aikaansa saunan lauteiden alla. Olen vienyt  sinne hiekkalaatikon ja ruoat myös.

* * * *

Kokeilin kuivattaa kasvimaalta viimeisiä palmukaaleja ja nopeasti kuivuivatkin. Lisäilen niitä hiutaleina päivittäiseen marjasmoothien joukkoon.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Aurinkokin pilkisti

Mökkiä on käyty laskemassa pari-kolme viikkoa talvilepoon. Poika oli auttamassa isäntää laiturin nostossa kun käteni kipuili vielä parin viikon takaisesta kaatumisestani heti ensimmäisellä liukkaalla. Nyt olenkin vahingosta viisastuneena siirtynyt hölkätessä piikkikauteen niin askelet pitävät.


Järven vesi alkaa varmaan olla lähellä nollalukemia kun keräilee puikkoja rannan kasvustoon.

Viikonloppuna kävimme hakemassa loput tavarat ja mökki laitettiin kylmilleen. Varaajasta laskettiin vedet pois ja sähköt nollille niin ei keräänny kustannuksia talvikaudelta. Aurinkokin pilkisti sen verran että sain kirkkaita kuvia muistoksi.


* * * *

En ole ennen nähnyt fasaaneja puussa. Mikähän lie ne tuonne ajanut?



Pate-vanhus paastoilee nykyään aika usein. Aina silloin tulee mieleen että nytkö sen aika on tullut. Onneksi taas rupesi ruoka maistumaan ja virkistyi saman tien. Matokuurista ei aivan puolta vuotta vielä ole mutta saattaisi olla jo tarpeen.


Tytär kävi viikko sitten toisen typykän kanssa koiranäyttelyssä. Toinen jäi viihdyttämään meitä siksi aikaa tänne kotikulmille.