lauantai 27. joulukuuta 2014

Talo tyhjeni taas

Joulu on ohi ja arki alkanut. Meillä kuusi koristeltiin tänä vuonna poikkeuksellisesti jo muutama päivä ennen aattoa. Toinen tytär oli sopivasti viikonloppuna koirienhakureissulla ja sai homman hoitaakseen.


Oli ihana joulu kun sai nähdä kaikki lapset joulun aikaan kotosalla. Toinenkin tytär kavereineen kävi myös jo viikonloppuna kun työt kutsuivat aattona ja välipäivinä. Poika asustaa lähempänä ja piipahtaa useammin.


Nyt taas talo tuntuu niin tyhjältä kun kaikki ovat lähteneet ja isännän kanssa kaksistaan aikaa vietetään.


Jouluruusu on minulle uusi tuttavuus. Istutusastiana sillä on kiva jalallinen ja metallinen, vähän erilainen  kuin tavanomaiset.

Amarylliksessa taas on tuo sydänkoriste sellainen että saatan kehitellä sellaisia hyasintti-istutuksiin ensi jouluna. Siinä on yllättävästi käytetty materiaalina vanulla täytettyä villakangasta. En olisi kyllä itse tuota oivaltanut.

Molemmat kukat sain muualta kun itse kyhään aina hyasinteista asetelmat.


Auringon kaari on nyt lyhimmillään kun laskee tuonne naapurin taakse.


Nämä vehnätypyt toivat iloista säpinää jouluun. Tuossa tarkastelevat lähtövalmisteluja ja aprikoivat varmaan että ollaanko mekin lähdössä.


Parin viikon paussi lenkkeilyssä on katkaistu. Kävin tässä illansuussa puhdistamassa keuhkot puolitoistatuntisella hölkkälenkillä. On taas niin tyytyväinen ja freesi olo.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun odotuksessa

Viime viikko mennä vilahti niin nopeasti että on jäänyt blogikin päivityksiä vaille.

Haettiin isännän kanssa nämä kaksi hoidokkia viikko sitten maanantaina meille maaseutuilmoja haistelemaan ja helpottamaan kiireisiä töissäkäyviä joulun alustan töissään.


Maa olikin vielä ihan vihreä ja tuoksuja tulvillaan.

Välillä odoteltiin dieselin ääniä pihalle, kotiauto kun on sellainen.



Kerran päivässä käytiin hihnalenkillä maiseman vaihdoksissa.

Sitten viimein saapui kotoisa noutaja.








lauantai 6. joulukuuta 2014

Juhlapäivää

Hyasinttiasetelmat itselle ja tutuille meillä on perinteisesti pykätty vasta jouluksi. Nyt sain kuitenkin aikaisempia kukituksia ja halusin juhlistaa jo tätä itsenäisyyspäivää sinivalkoisella asetelmalla.

Pöytäliinaksi silittelin edesmenneen äitini kutoman vanhan punavalkean joululiinan. Muistan lapsuusajaltani sen juhlallisen tunteen kun liina levitettiin joulupöydälle. Asettelin vielä pöytään talon ikivanhoja kuppeja jotka on saatettu uuteen käyttöön kynttilöiksi.

Illan hiljalleen hämärtyessä kiertelin kameran kanssa ulkosalla.


Saanpahan taas muistojen albumiin säätilannetta tästäkin vuodesta.


Ei ole lunta meidän tienoilla. Enkä kyllä kaipaakkaan. Ihan hyvä näin.



Olemme katselleet linnan juhlia kotosalla vaan ihan kahdestaan. 

* * * *

Meidän maisemissa on viimeiset Hawkit nousseet ilmaan ja lähteneet Tikkakosken suuntaan. Toinen osasto meni Hämeenlinnan paraatin ylilennon kautta ja toinen suoraan. Varuskunta lakkaa siis olemasta vuoden loppuun mennessä kokonaan ja koneet lähtivät tänään.

Onhan se erikoista ja haikeaakin kun tuo "taustamelu" on kuulunut elämäämme aina jollakin tasolla ja nyt hiljeni kerralla. Lisäksi samainen varuskunta on tuonut perheeseemme leivän kummallekin koko työuran ajan.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!