tiistai 18. syyskuuta 2018

Hamsterihommia

Edelleen täällä köökkihommat vaan jatkuvat, työstettävät ainekset vaan vaihtuvat.

Tomaatteja on syöty, juotu, soseutettu, uunikuivattu ja pakastettu. Tänään keräsin sisätiloihin kypsymään loput ulkona kasvatetut. Kasvihuoneeseen jäi vielä kirsikkatomaatteja.



Viime postauksessa haaveilin mehupuristimesta. Vaikka omassa puussa ei omenoita enää ollut niin pukkasin kuitenkin tilauksen menemäään. Aika pikaisesti kapistus saapui ja pääsin testaamaan uutta hankintaani. Face-ryhmät on kyllä oiva foorumi ylijäämä aineksien ja tavaroiden jakamiseen niitä tarvitseville. Sieltä mekin nämä mehustusainekset saatiin.


Omenien murskaus hoitui yleiskoneella ja kolme sangollista murskattuani säiliö oli täynnä ja valmis isännän veivausosuuteen.


Omenoita oli 36 kiloa ja mehua saatiin 18 litraa eli saldoksi tuli kilo omenoita /puoli litraa mehua. Ensi käytön jälkeen voi ihan tyytyväinen olla hankintaan. Jämäkän oloinen 18 litrainen vekotin on juuri sopiva kooltaan meidän tarpeisiin. Nyt omenat on hoideltu mehuksi pakkaseen ja osa pastöroitu.


Sitten seuraavan himotuksen pariin. Sateet tulivat ihan hyvään saumaan sieni-ihmisten onneksi. Sieniä alkoi ilmestyä sammaleiden kätköistä. Rouskut on ykkössuosikki meikäläisen taloudessa ja niitä onneksi nyt löytyykin.


Kotimetsän kehnäsieniä yritin jälleen pienellä paistoerällä totuttaa suuhun sopiviksi mutta en vaan totu niiden makuun. Olkoot muiden käytettäviksi.


Rouskuista on nyt osa päätynyt liotuksen ja ryöppäyksen jälkeen tavanomaisiksi suolasieniksi kellariin. Umpiointimahdollisuuden löysin facen sieniryhmistä ja niitähän täytyi lähteä kokeilemaan. Käteviä ovat siksi kun ei tarvi liotella käyttöönotossa vaan napsaista purkki auki ruveta kokkailemaan.


Pienet rouskut ovat päätyneet Meiran mausteliemeen.


Kellarin hyllyt on täyttyneet purkeista ja pulloista. Vanhassa talossa kellari sijaitsi yleensä lattian alla, ja niin se on meilläkin, Luukku vain auki ja alas tikkaita. Siellä on sopivan vilpoista ja pysyy plussan puolella talvellakin kunhan tuuletusaukot suljetaan.


Yllätyksekseni löysin ihan tästä kotipuolen lähimetsästä suppispaikan. Aika pieniä olivat vielä mutta jätin ne kasvamaan ja otin vain suurimmat.


Juhannuksen jälkeiset kurkkujen lisäkylvöt tuottavat vieläkin satoa sopivasti.

Ihan hamsteriksi täällä itsensä tuntee kun keräilee varastoja täyteen. Lämpimän kesän jälkeen viileä syksy on ihanan virkistävää aikaa kaikille puuhailuille.

perjantai 24. elokuuta 2018

Enemmän kuin riittävästi

Ylenpalttista on puutarhan anti. Kurkkuja puskee kasvihuoneessa ja lavassa enemmän kuin ehtii syömään. Ihan pakko on ollut aikaa viettää lieden ja uunin tienoilla.

Kurkut ja osin kurpitsatkin olen suikaloinut pikkelsiksi, mausteeksi sipulia ja väriä antamaan muutama paprika. Etikkaliemen olen keitellyt  kurkkujen säilöntäpussin sisällöstä ja ensimmäisiin keitoksiin laitoin kasvisten ja sienien säilöntään tarkoitettuja vastaavia Meiran pussiaineksia.


Varaston seinustalla ylimääräiset tomaatit tuottavat ihan yhtä hyvin kuin kasvihuoneessa. Moneymaker on satoisa perustomaatti. Yhtä hyvin siellä ovat menestyneet kirsikkatomaatitkin. Ainoastaan Roma-luumutomaatti on jotenkin vaisusti tuottanut satoa.

Kesäomenat ovat kypsyneet ja sen ovat huomanneet myös sadon jakamiseen hyökänneet ampiaiset. Tuoremehuksi on lingottu sen mitä yhdestä puusta on tullut. Osa latvan omenoista vielä odottelee noutajia. Tekisi niin mieli hankkia mehupuristin mutta tälle sadolle se on myöhässä. Tuli kyllä mieleen tuo valtaisa tomaattisato. Olisiko siitä tuoremehuksi?


Tomaatteja on nyt uunikuivattu purkkeihin öljyyn ja osa on päätynyt soseeksi sipulin kera.


Pienen erän omenoita kokeilin kuivattaa tangossa ikkunalla. Kuivumista päivittäin seuratessa huomasin myös kärpästen hyödyntävän valmiita viipaleita. Ei mennyt jatkoon tuo kokeilu.


Perunat omasta maasta on ihana hakea ja valmistaa. Joka vuosi odotamme uudet perunat omasta emmekä hyödynnä kaupan tarjontaa. Ne tuntuvat siten vielä paremmilta.


* * * * *

Mökillä on muutama päivä viikosta edelleen vietetty. Mustikat on poimittu ja puolukat odottelevat jo poimijoita. Sieniä ei ole löytynyt yhtään. Tässä poimintojen välissä olen hyödyntänyt lämpöiset rantavedet puhdistamalla rantaa kivistä. Siistimmältä se nyt näyttää kun aallot tuovat hiekkaa puhdistetulle alueelle. Mukava seurata kuinka tuo säilyy talven yli. Tuskin kokonaan mutta ehkä osa...

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Satonäkymiä

Kyllä nyt satoa pukkaa. Olen jo aiemmin säilönyt kurkkuja ja pikkelsiksi on päässyt myös osa kurkuista ja kesäkurpitsoista.

Spaghettikurpitsa on uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan ensimmäisen pallon mahdollisuuksia syötäväksi. Ohjeen mukaan paistoin puolikkaita uunissa ensin reilut puoli tuntia. Heitin pellille myös sisuksesta tyhjätyt siemenet. En tiedä mitä niistä kehittelisin mutta kunhan kokeilin.


Kypsymisen aikana paistoin jauhelihaa sipuleineen ym lisukkeineen ja saatuani molluskat uunista "raastoin" haarukalla spaghetit joukkoon. Sitten vain paistosainekset uuniin ja kermaa höysteeksi sekä juustoraastetta päälle. Ihan hyvää siitä tuli ja on nyt syöty jo useamman kerran.


Lisää noita palloja on tulossa. Nyt vain puutarha pursuaa ylen määrin kaikenlaista syötävää. Tomaatteja on riittänyt syötäväksi mutta hitaasti punastuvat. Tosin kaikki muut tuntuvat kypsyvän etuajassa niin helposti odottaisi jo tomaattejakin.


Parsakaalet onnistuivat hyvin tänä vuonna. Olen niitä jo paloiteltuina pakastanut jonkun verran. Kukkakaalitkin ovat kukintonsa tehneet mutta joku kärsimys osaa vaivasi. Sain kuitenkin niitä vähän pakkaseen.


Kurkkuja riittää nyt kun kylvin lisää juhannuksen tienoilla. Menetettyäni muutaman taimen pelkäsin sadon jäävän vähäiseksi .


Vadelmat on meidän seuduilla poimintavalmiita. Osa jo putoileekin. Mökkimaisemista olemme löytäneet pari sopivaa paikkaa villivadelmien poimintaan. Täällä kodin lähiympäristössä ei niitä olekaan.


* * * * *

Isäntä on hoidellut painepesurilla matot puhtaiksi kun oma aikani menee kasvihuonepuuhissa. Mattopyykkäröinnille nämä helteet ovatkin olleet ihanteelliset.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lomatunnelmissa

Luonto on kyllä nyt kauneimmillan. Kyllä näitä kesäisiä mökkimaisemia taas talven pimeillä ja pakkasilla haikeudella katsellaan.



Sää on ollut mitä parhain. Ohi lipuvia veneitä on mukava seurailla. Ne kulkevatkin kohtuullisen läheltä kun väylämerkit ohjaavat liikenteen ihan laiturimme editse.




Paras paikka mökillä on kyllä terassin keinu. Siinä on mukava kuunnella luonnon ääniä ja lueskella kesäisiä lehtiä.


Aamuaurinko paistaa suoraan järvenpuoleiselle terassille. Nyt on lenkkeilykin täytynyt laittaa tauolle kun lämpötila on jo aamusta noussut sen verran korkeaksi.


Jotain tämä kuivuus ja lämpö ei tunnu haittaavan. Itsekylväytynyt karpaattien kello aloitti runsaan kukinnan kun on itse valinnut kasvupaikkansa. Yksivuotinen vaniljan värinen samettikukka laatikossa aloittelee myös kukintaansa.

Laatikko on oikeastaan kehys seinällä kiipeilevän villiviinin kasvua tukemaan. Samalla kun samettikukkaa kastellaan  niin villiviini saa osuutensa vedestä ja ravinteista myös.


Tyttären pieni tuttisuu kävi vilistämässä pihamaalla viime viikonloppuna. Loman vuoksi unirytmi oli hieman häiriintynyt ja päiväunille laskeutuminen tuotti vähän vaikeuksia. Pikku kakkonen puhelimen pieneltä kuvaruudulta sai magneetin tavoin hetkeksi pysäyttämään pienen miehen menon.




Olen sijoitellut vesiastioita tontin eri paikkoihin pihamaan pienille asukeille. Meillä oravat vilistävät puutarhan vanhoissa puissa ja fasaanit käyvät kuoputtamassa ja pikkulinnut etsimässä auringonkukan siemeniä talven ruokinnan jäljiltä. Harvakseltaan sinne vieläkin heitetään syötävää.



* * * * *

Nyt ollaan jo kotimaisemissa. Runsaat tomaatti ja kurkkukasvustot eivät salli pitkiä taukoja kasteluun.

* * * * *

Lisäsin linkin Instagramiin sivun alkuun oikeaan laitaan. Kuvia on niin joutuisaa päivitellä sinne että ehkä tämä jossain vaiheessa jää vielä vähemmille päivityksille.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kesken loppui tila

Mansikkasato kypsyilee. Muutama kilo on jo poimittu pakkaseen. Tätä urakointia riittääkin kuukauden verran.


Meillä on kyllä turhan suuri mansikkamaa kahden ihmisen talouteen. Eipä ole tullut typistettyä kuitenkaan kun tuottaa kohtuullisen hyvin. Onpahan sitten vähän jaettavaksikin.


Tänään sain kasvimaan peratuksi ja harsot parsa- ja kukkakaaleista saivat lähteä. Tuuli repi ne niin pahaksi että kokeilen nyt ilman.


Kasvihuoneessa ensimmäiset Sungoldit ovat saaneet jo väriä....


ja spaghettikurpitsa on kehitellyt ison molluskan. Täytyy tarkistaa siemenpussista kuinka isoiksi tuo kasvaa.


Kurkkujen kasvatuksessa en ole aiemmin törmännyt  liiallisen kastelun kriittisyyteen. Nyt sitten sekin on koettu. Sain kuitenkin pelastettua yhden Beth Alpha -kurkun jonka luulin jo menetyksi. Liiallisesta kastelusta varmaan otti nokkiinsa kun lehdet veltostuivat täysin. Otin sen sisätiloihin ja ahkeasti sumuttelin lehtiä. Ihmeekseni se virkosi ja rupesi uudelleen kasvattelemaan satoa. Lehtien reunat jäivät muistuttamaan kärsimyksestä.

 
Kylvin vielä kesäkurpitsaa kun kurkuista muutaman menetin.


Blumat-kastelujärjestelmä on hoitanut kasvihuoneen tomaatit jo muutaman vuoden ja on kyllä käteväksi osoittautunut. Kaksikymmentäneljä tomaattia saa vetensä tuosta tynnyristä. Ulos seinustalle olen sijoittanut kaikki ylimääräiset isoihin astioihin ja Kekkilän muovisäkkeihin.  Astiapulassa päädyin nyt kokeilemaan säkkikasvatusta. Reijitettynä uskoisin sen toimivan. Tilaa kasvulle ainakin on riittävästi.


Kukkien kehitystä on ihan kiva seurailla noiden hyötykasvien hoitamisen ohessa. Tähtisilmät ovat aloittelemassa kukintaa


Petunioita on jo aiemmin auennut ja kasvaneet ihan liian pitkään varteen. Nyt alkaa toisen kylvöerän kukinta. Se on matalampaa kasvustoa.

En ole aiemmin huomannutkaan että niillä on lajike-eroa tuon kasvukorkeuden suhteen. Siemenpussista huomasin korkeat tarhapetunioiksi. Nuo matalammat ovat omia kerättyjä muunnoksia.


Osa parsa- ja kukkakaaleista jäi vielä odottelemaan kasvupaikkaa minne ne sijoittaisin. Vaikka kasvimaa on kohtuullisen suuri niin tila loppui kesken. Esikasvatetut purjotkin odottelevat vielä poteissa. Jonnekin nekin täytyy ujuttaa.


torstai 21. kesäkuuta 2018

Tyyni ja leppoisa

Vesi on laskenut mökkimaisemissa keväästä puolisen metriä. Meidän rannassa se tietää ylimääräistä puuhaa rantatrailerin siirtämiseksi sitä mukaa kun vesiraja loittonee. Raskasta venettä on mahdotonta siirtää enää jos köli makaa pohjahiekassa.


Viime sunnuntaina, pienen puuhailun jälkeen, saimme isännän kanssa sen vielä vesille . Samalla kun vene vesille laskettiin niin teimme pienen kierroksen kauniissa ilta-auringossa. Vähäiseksi on jäänyt ajelut. Onkiminen olisi ihan mukavaa puuhaa mutta säälin niin matoja ja kaloja että eläkööt nekin omissa maailmoissaan rauhassa.


Järvi oli tyyni ja leppoisa ajelulle.




* * * * *

Kotona kasvihuoneesta on ensimmäiset maisteltavat saatu. Beth Alpha on maukas lyhyehkö kurkku. Avomaan kurkuksi se on nimetty vaikka olemus on ihan kasvihuonekurkun tapainen sileä.


Perennapenkin ruskoliljat ovat saaneet muutamia asukkeja.  Onneksi ovat niin kirkkaita että helposti ovat poimittavissa pois. Moneen vuoteen ei noita ole näkynytkään.


Nyt vähän sataa ropisee ja huomenna sitten enemmän. Se tulee kyllä tarpeeseen kun kasvimaa pölisee kuivuuttaan. Olisi luonto voinut jonkun muun päivän kastelulle valita. Hyvää Jussin juhlaa kuitenkin kaikille!