tiistai 13. syyskuuta 2016

Metsän herkkuja

Olen facebookin sieniryhmässä seuraillut sienestäjien hehkutuksia uusista löydöistään. Eniten on tuntunut kiinnostus kohdistuneen mustavahakkaan löytymiseen kantarellien ja suppisten ohella.

Tänään sellainen ihme sattui myös omalle kohdalleni. Mökkimaisemissa kävelimme vähän synkähkön kuusikon laitamalla traktoriuraa. Siinähän se arvokas saalis odotteli noutajaa. Samoista maisemista löytyi myös jonkin verran lampaankääpää, haaparouskua, kangasrouskua, kangaspalsamirouskua sekä yksi karvarousku. Sangollinen rouskuja meni yöksi likoon vaikka ei välttämättä sitä kaipaisi. Huomenna keittelen ne suolasieniksi.


Kotona puutarhamme ikivanhan koivun kyljessä komeilee jämäkkä, ruskehtava sieni.


Alapuolelta tuo kiipeilijä muistuttaa rouskua helttoineen. En ole vielä ehtinyt etsiä nimeä uudelle tuttavuudelle.


* * * * *

Mökillä olemme seurailleet naapuruston mökkipuuhia. Viikko sitten maanantaina kaivinkone tunkeutui kauan asumattomana olleelle mökkitontille ja rupesi runttaamaan mökkiä polttopuiksi. Kävimme kuvaamassa mökkivanhuksen iltasella ennenkuin päätyy kapuloiksi kuorma-auton lavalle. Terassi oli jo lähtenyt tuossa vaiheessa.

Kaivinkoneurakoitsija tiesi sanoa että tilalle tulee uusi rakennus, kunhan vanha saadaan pois ja tontti tasattua. Tuo mökki oli tyypillinen 20-luvun mökki ja ollut asumattomana puoli vuosisataa.

Ihan kivaa hommaa sienestys on näin syksyllä kun ei hyönteiset enää hätyyttele. Tulee tutustuttua uusiin paikkoihin joissa ei normaalisti kulkisi.

Tänään tulikin askeleita taas mittariin runsaanpuoleisesti. Aamulla tein pitkän lenkin ja nämä sienisamoilut vielä lisäsivät askeleiden määrän 25.500 lukemaksi.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kolmen kombo

Vaikka olin jo päättänyt rauhoittaa karviaiset puskiin vain syöntimarjoiksi niin en malttanut kuitenkaan jättää kokeilematta hyötykäyttöä mehussa. Meidän makeat kesäomenamme ovat kypsyneet ja mehuksi lähdin niitä kokeilemaan. Kesäomenat eivät säily syöntikelpoisina joten ne on jotenkin säilöttävä. Jotain kirpeyttä mehuun kuitenkin kaivattiin ja karviainen sopi oikein hyvin. Vielä kun rikastin makua parilla mansikkarasiallisella niin maku oli aivan loistava. Kolmen aineksen kombo toimi tässä hyvin.


Värikin tuli entisajan limpparin näköiseksi. Maijallisesta lirutteli nelisen litraa mehua. Kilo sokeria oli sopiva määrä makeutukseen. Lisäsin vielä suolaa vajaa teelusikallisen pehmentämään lopputuloksen samettiseksi makeudeksi.


Mehun käyttö on varsin vähäistä meidän taloudessa. Pahalta tuntuisi kuitenkin puutarhan tuotteita pilaantumaan jättää.

Viime kesännä mökkimatkoilla huomasin postilaatikoiden juurella muovikasseja täynnä omenoita. Teksti SAA OTTAA oli selvästi näkyvissä. Mielestäni se oli hieno oivallus ylimääräisten jakamisesta. Kaikilla ei ole ollenkaan ja toisilla liikaakin.


Mökkitontin puolukat ovat kypsyneet. Mustikoita tulee väkisinkin mukana poimiessa. Olemme erotelleet ne muuhun käyttöön. Ihan hyviä ovat vielä nekin.


Tänään oli ihana kesäinen päivä. Aamusta tein pitkän hölkkä/kävelylenkin ja sitten olikin mukava löhöillä auringon lämmössä.






Vesillä oli muitakin nautiskelijoita.





Huomenna vaihteeksi kotimaisemiin. Puutarha ja kasvihuone odottaa hoitajia.

torstai 25. elokuuta 2016

Yltäkylläisyyttä

Voi mikä runsauden sarvi elokuu onkaan. Syömistä olisi vaikka miten paljon mutta mihin mahaan?



Olen vasta nyt tehnyt isännän mieliruokaa maitoperunoita. Pyrin siihen että uudet perunat syödään vasta sitten kun oma maa ne tuottaa, siksi näin myöhässä.

Maitoperunoiden tarveaineethan on ennen vanhaan saatu omasta pihapiiristä jos on ollut kanoja ja lehmiä. Suola on oikeastaan ollut ainut kaupasta haettava tähän ruokaan.


Mustikat on poimittu omalta mökkitontilta. Voi mitä herkkua niistä saakaan! Olen pari kertaa tehnyt mustikkakukkoa eli rättänää Marttojen ohjeella. Jäätelön kanssa ylihyvää mutta maidonkin kanssa hyvää.


Tänään kävimme mökkitienoon maisemissa toistamiseen sienimetsässä. Karvarouskuja sain kopan pohjalle jonkin verran. Karvarousku on kaunis ja napakka sieni.


Eiliset on jo liotuksen jälkeen keitetty ja odottaa suolausta.


Samalta sienireissulla sattumoisin törmäsin lampaankääpäpaikkaan jota en ole ennen löytänyt. Ne paistettiin pekonin höysteellä iltapalaksi.


Seuraavat keräyskohteet odottavat jo punaisina mättäinä. Puolukoilla ei vielä kiirettä kun osa odottelee kypsymistä.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ja saha soi

Onpahan luonto kääntynyt jo syksyiseksi. Viime viikon takaiset kuvat eivät kerro totuutta tämän hetkisestä säätilasta.

Toisaalta vähän viileämmät ilmat ovat omiaan mökkitontin raivauspuuhiin. Olemme siistineet vesakkoa. Isäntä on antanut raivaussahan soida ja minä olen kuskannut kaadettuja kasoihin.  Nyt jo näkee meidän mökiltä tiellä kulkijoiden autojen katot, joka on ihan kiva asia. En välitä mistään tiheistä pusikoista vaan silmän täytyy nähdä vähän etäämmälle.


No etäälle kyllä näkyykin kun katsoo ulapalle.


Järvimaisemissa kesän tuntu säilyy pidempään kuin kotona. Ehkä järven läheisyys pitää lehdetkin vihreinä ja freeseinä.


Harvakseltaan vielä on näkynyt sunnuntaiajelijoita vesillä.


* * * * *

Kotona loputkin mustaherukat saatiin viimein puskista. Kokeilin nyt marjojen pakastusta irrallisiksi ja saatoin jopa onnistuakin. Kävin jo kurkkaamassa ja vähän sekoittelemassa pakastimeen vietyjä tasoja. Pussitan marjat vasta sitten kun ovat tasoilla ensin pakastuneet. Hyvin irtanaisia olivat kohmeisina nyt.


Karviaisia tulee aivan valtavasti. Harmi vaan että en ole keksinyt mitään käsittelyä jossa marjan makeus edes jotenkin säilyisi. Pakasteessa tulevat niin kitkeriksi että syömättä jäävät vaikka nyt niin herkullisia ovatkin.


Hilloja ja mehuja emme käytä joten sellaiseen muotoon niitä on turha keitellä.


Meidän oli tarkoitus tänään lähteä taas mökille jatkamaan kesken jääneitä hommia mutta pilvinen päivä ei oikein innostanut. Keskiviikkona pitäisi aurinko näillä kulmilla näkyä. Ehkä sitten...

Mustikoita on kerätty jo jonkin verran mutta lisää niitäkin vielä tarvitaan. Mökin pensasmustikat olivat hävinneet parempiin suihin. Linnut ehkä huomasivat nekin että parempia ovat kuin metsämustikat.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Losahutti

Sain juuri porkkanapenkit peratuksi ja mielessä käväisi että kuivaa on, voisi vaikka vähän vettä tulla. - No tulihan sitä, losahutti oikein kunnolla!  Onneksi hiekkamaa imee aika nopeasti nuo pois. Pieniä on vielä porkkanat ja muut. Alkukesästäkin kasvimaan märkyys viivytti kylvöjä, mutta onhan tässä vielä aikaa.


Löysin kotimetsästä tai oikeastaan tien reunasta pienen alueen kanttarelleja. En malttanut edes syödä vaan pakastin myöhempää herkkuhetkeä varten. Näillä seutuvilla kun noita herkkuja ei tahdo löytyä kuin harvakseltaan.


Kasvihuoneessa basilikakylvös on kohta syöntivalmista. Laitoin vain yhteen ruukkuun kasvamaan kun käyttö jää kuitenkin vähäiseksi. Onpahan mukavan näköinen kasvusto.


Pirkan miniluumutomaatit on osa jo syötäväksi kypsyneitä. Aika jämäkkä ja paksukuorinen tuo on syötäväksi mutta kivan muotoinen, hieman kirpakka maultaan.


Outdoor girl on myös jo saanut kypsytettyä muutaman. Ihan hyväksi perustomaatiksi sen luonnehtisin.


Sungoldit ovat erityisen makeita herkkuja. Niitä popsii ihan karkkeina.


Siinä evästä ruokapöytään. Kasvihuoneesta ja -maalta on kiva käväistä hakemassa tuoreet salaattiainekset lounaalle.


* * * * *

Mustikkapiiraaseen löysin helpon ja hyvän ohjeen, ei tarvitse vatkata, vain sekoitella ainekset ja sitten uuniin. Ohje löytyy Kotikokin sivuilta.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Huh hellettä!

Kyllä nyt on lämmintä riittänyt. Nämä kaksi tähtisilmää haettiin puolimatkasta Vöyriltä tänään vähän kuin hellettä pakoon maalle.


Suurten puiden katveessa on sopivan viileä jaloitella ja sisätilakin vanhassa hirsitalossa pysyy siedettävissä lukemissa.


Otin pehmusteet ja filtin nurmikolle ja siinä tiirailin selälläni taivasta samalla kun koirulit ulkoilivat.




Fiialla on mielessä aina kävyt, kun ulos tullaan, mutta nyt oli liian lämmin sellaisten perässä juoksuun.

Sissi toimitti vierelläni seuraneitin virkaa.


Huomenna on luvassa jo vähän viileämpää ja hauvelit haetaan kotiin.


Harvemmin koiraa tästä kulmasta kuvaakaan.


* * * * *

Olemme kulkeneet mökin ja kodin väliä nyt kun säät on suosineet. Bongailin mökillä veneitä kameraani mutta siirto koneelle jumittui ja kuvat hävisivät taivaan tuuliin. Onneksi siirrossa säilyi edes tämä yksi vanha maanteiden kaunotar, MB-32. Tämän tallensin kotiintulomatkalla kun sattumalta kamera oli käden ulottuvilla.


* * * * *

Maksaruoho on nyt kauniissa kukassa, äidin puutarhasta tämäkin aikoinaan siirretty.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Sataa, sataa ropisee...

Kyllähän sateet jo heinäkuun osalta riittäisi. Jos jotain hyvää tästä säätilasta löytäisi niin kastelua ei ole tarvinneet ulkokukat eikä kasvimaa.


Ensimmäiset kurkut kasvihuoneesta on maisteltu. Vähän paksumpi kuori näissä on kuin viime vuonna ulkona lavassa kasvaneilla. Nämä ovat kyllä eri lajikettakin. Tämä nyt kasvussa olevat on Chinese Langen. Olisi lavassa tulossa nytkin toista lajiketta mutta tarvisi lämpöä pitkälle syksyyn. Tuskin ehtinee.

Steviakin on kasvanut hyvin amppelissa. Toin sisään oksan smoothien makeutukseen.




Viimein yksi punaposkinen Sungold on syöntivalmis. En malttanut vielä ottaa vaan odotan nuo pari muuta seuraksi.


Pirkan miniluumutomaateista otetut siemenet tuottavat satoa ihan kivasti. Kunhan tuosta kypsyvät niin pääsee maisteluun. Ihan ensi kokeilu näin syötävistä tomaateista otetuilla siemenillä.


Petuniat tuottavat kivoja yllätyksiä väreihin.





Samettikukka on säistä piittaamaton kiitollinen kukkija. Olisipa sitä vaan muitakin värejä kuin keltaisen sävyt.


Onneksi perjantaipäivä valkeni sateettomana että markkinapäivä mökkipaikkakunnalla sai ihmiset liikkeelle sisätiloista. Metrilakua ja muuta tavanomaista tavaraa oli tarjolla ja muutama tuttukin tavattiin. Pullapussin hinnalla tuettiin musiikkipiston myyntipistettä ja Keiteleen muikut voissa paistettuina tarjosi herkutteluhetken mökille päästyämme.

Illalla sitten satoikin taas ihan tosissaan. Mihin tuo kaikki vesi sopii ja mistä sitä riittää? Järven veden pinta on tosi korkealla jo nyt. Lauantaiaamu avautui taas kosteana mutta onneksi aurinko pääsi jo puolelta päivin pilkistämään toisen markkinapäivän iloksi. Ehkä nyt loppupäiväksi vähän kuivahtaisi.