Käytiin isännän kanssa alkuviikosta mökillä saunomassa, uimassa ja ottamassa laiturikehikko pois. Vesi on noussut järvessä hyvin korkealle. Laiturin päässä oli varpailla seisten kaulaan asti vettä. Koskaan ei vesitilanne mökillämme ole yltänyt tuolle tasolle.
Suppikset ovat olleet intohimo numero ykkönen näinä viikkoina, kun viimein opimme siskoni kanssa niitä löytämään. Kävimme viikolla taas metsässä ja teimme varsin hyviä löytöjä.
.
Isäntä teki suppiksien kuivatusta varten kaksi verkollista kehikkoa. Niissä saaliini kuivuu nopeasti. Pakkaseen en ole niitä laittanut vielä ollenkaan.
Ikkunoiden pesu on vieläkin kesken ja porkkanat ja punajuuret vielä maassa. Ensi viikolla pitäisi kumpikin saada hoidettua. Saas nähdä kuinka käy.... Onneksi sain viikkosiivot tehtyä tänään.
Hyvää viikonloppua kaikille!
.jpg)
Voi hiisi miten korkea vesi! Onneksi laituri oli tallella!!!
VastaaPoistaUps, ompa vesi noussut. Kauniita kuvia. Sauna ja uinti kuullostaa niin ihanalta!
VastaaPoistaSuppilovahverot vie helposti mennessää, kun löytää yhden kivan hattusen seuraa vana kavereita vieressä :)
Hyvää viikonloppua sinulle myös!
Suppilot on minunkin suosikkejani:)Heti huusin Vaarille, että HEI täällä blogissa on hyvä vinkki suppiksien kuivattamiseen;)
VastaaPoistaOi, mikä sienisaalis :) Suppis on ainoa sieni, jonka kanttarellin lisäksi tunnistan.
VastaaPoistaMukavaa perjantaita!
Kun näkee yhden suppiksen, löytää sitten ne muutkin. Silmä jotenkin virittyy siihen ja sillä kasvaa ne kaverit vieressä. Se on ihanaa löytämisen riemua. Ei meinaa millään lopettaa.
VastaaPoistaOnpa vesi tosiaan korkealla! Muistan oman iloni kun aikanaan opin suppikset löytämään. Täällä niitä kaipaan (onneksi äiti välillä lähettää kuivattuja)
VastaaPoistaIrene tuossa edellä jo kirjoittikin, että kun yhden löytää niin sitten niitä löytyy satoja. Ja taas lisää. Niin se vaan on. Noh, joskus kasvaa vain yksi siellä ja toinen täällä, mitä lie erakkoyksilöitä ovat. Mua kyllä harmittaa kun en kesäsaareeni päässyt enää kun sato oli kasvanut, sinne ne jäi mun osalta. Onneksi muutaman litran kerkesin poimia talven varalle, jouluna on kiva syödä omia sieniä.
VastaaPoistaSuppikset tosiaan ovat niin pudonneiden lehtien naamioimat että herkästi kävelee ohi. Pari kertaa metsässä pysähtyessäni olen huomannut jalkojeni juuressa suppikset joita en ollut ollenkaan nähnyt paikalle tullessani,
VastaaPoistaKyllä nyt onkin vettä tullut sen verran, että luulisi olevan jo kaivot täynnä, kuulin tuossa äidiltäni, että jossain oli viime kesänä ollut jo vedet vähissä.
VastaaPoistaSuppiksia on tänä syksynä ( niinkuin muitakin sienä ) ollut paljon.Minäkin kuivatin osan ja osan kiehautin pannulla.
Metsässä tulee ihan hulluksi niiden sienten kanssa,pakko laittaa silmät kiinni ja lähteä pois.
Ihana mökkiranta teillä, tuonne olisi kiva pulahtaa uimaan.
Mukavaa viikon jatkoa sulle, toivottavasti punajuuret ja porkkanat nousee...
Kiitos elämän harmoniasta ja esteettisisä elämyksistä.
VastaaPoistaKäyhän poimimassa blogi-tunnustuksesi Willa Tammiston sivulta :)