tiistai 10. syyskuuta 2013

Vaihtotaloutta

Nyt on toinen eli marjapakastin ääriään myöten täynnä marjoja ja omenoita. Tänään saatiin parikymmentä kiloa puolukoita Pirkanmaan suunnalta vaihdokkeina omeniin. Puolukat ovat kyllä marjoista aivan parhaimpia.


Omenasosetta olen keitellyt jo muutaman viikon. Kokeilin yhden satsin maustaa tähtianiksella ja kanelilla. Jotenkin tuntuu vieraalta kuitenkin.


Soseen teen helpoimmalla tavalla mitä tiedän. Paloittelen omenat suureen kattilaan kuorineen ja siemenkotineen, vähän vettä mukaan. Hetken keiton jälkeen soseutan mössön yleiskoneella ja paseeraan sen metallisiivilän läpi isoon kattilaan. Paseeraus hoituu nopeimmin hakkaamalla siivilällistä kattilan reunoihin jolloin samettinen sose valuu siivilän läpi kattilaan. Lopuksi lisään sokeria ja kuumennan seoksen uudelleen. Helpompaa tapaa tuskin on olemassakaan ja jäljelle jäävä kuori- ja siemenmössö olematon.


* * * *

Tänään olen laitanut uusiksi suurta perennapenkkiä grilliaitauksen vieressä. Siinä se päivä on taas kulunut. Otin talteen suurimman osan poistettavista perennoista. En oikein osaa niitä kompostiin hujauttaa. Ruukutin jo osaa ja huomenna puuhastelu saa jatkoa.


* * * *

Viikonloppuna mökkimaisemissa hieno sää helli taas meitä. Siinä keinussa makaessani kuuntelin ihmeellistä vikinää ja huomasin kaksi mustaa minkkiä tepastelevan peräkanaa terassin yli. Toinen häiriintyi liikahduksestani sen verran että kääntyi takaisin mutta toinen katosi ulkorakennuksen alle, josta vähän myöhemmin siirtyi rantakivikkoon.

Isäntä arveli niiden karanneen tarhalta kun olivat sen verran kesyjä, mustia ja pulskan kuntoisia. Villit ovat kuulemma ruskeita.

* * * *

Kylän ala-asteen lapset suuntasivat poimurit käsissä lähimetsäämme. Tuo on jokavuotinen traditio. Astioita ei heillä näyttänyt olevankaan. En huomannut olisiko opettajalla kuitenkin varalta ollut. Huonosti on puolukkaa ollut näissä maisemissa ja mökkitonttimme jäi tänä suvena aivan tyhjäksi puolukasta. Sellaista emme ole vielä kokeneetkaan kymmenvuotisen mökkiomistajuuden aikana.

11 kommenttia:

  1. Suloista syksyn puuhailua marjojen ja omenien kanssa! Viime vuonna kokeilin keittää sosetta omenista ja marja-aronioista ja ihan hyvää hilloa niistä tulikin. Väri oli kauniin tummanpunainen, mutta selvästi kuitenkin hillossa oli omenan maku.
    Kiva, että koululaiset viedään metsään marjoja poimimaan. Omien poikein ollessa pieniä piti kyläkoulullemme viedä litra puolukoita/oppilas. Yhdessä niitä kerättiin. En tiedä, vieläkö käytäntö on voimassa.
    Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on marj-aroniaa pihan puskissa. Olen jonakin vuonna keittänyt mustaherukan kanssa siitä mehua. Nyt jätän aroniat kuitenkin taivaan linnuille kun tuntuvat niin kovasti pitävän niistä.

    Lapsuudestani muistan myös jokasyksyiset kouluun viedyt puolukat ja kerran muistan että vietiinkin porkkanoita kun kotona niitä aina kylvössä oli.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin marja-aroniat menevät linnulle...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään huomasin että puskat ovat jo aivan tyhjät. Tehokkasti ovat linnut toimineet ja tarpeeseen keränneet, hyvä niin.

      Poista
  4. Kiitos omenasose ohjeesta. Puolukat ovat vielä poimimatta, mutta vielä ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin olen omenat säilönyt jo edellisinä vuosinakin ja kokenut sen erittäin joutuisaksi ja helpoksi. Puolukoita ehtii hyvin vieläkin kunhan muut eivät ehdi samoihin paikkoihin.

      Poista
  5. Minun juuri myös piti postailla, mihin kaikkeen olen saanut omenoita vaihdettua. Kätevää, kun ihmisillä on eri asioita yli oman tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtotalous on mielestäni ihana idea kunhan vaan yleistyisi paremmin.

      Poista
  6. Tyttäreni käy kyläkoulua, missä järjestetään joka syksy puolukkaretki. Jokainen oppilas kerää oman kuppinsa. Hieno juttu, että tällaisia järjestetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retkistä jää aina mukavia muistoja lapsille ja samalla lapset oppivat luonnon antimien hyödyntämistä.

      Poista
  7. Hieno puolukkasaalis oli sinulla ja syksyisen pirteitä omenoita. Maalla mekin asutaan ja tykkään kyllä tosi paljon. Lapset käyvät myös paikallista kyläkoulua ja onhan siellä sellainen kotoinen fiilis :) Uutena lukijanasi toivotankin sinut myös vastavierailulle :)

    VastaaPoista