Muistamisia ja muuta

Maaseudulla ilmeisesti erilaiset muistamiset ovat yleisempää kuin kaupunkioloissa.  Keskikylällä lapsuuteni viettäneenä ei ole jäänyt mieleen kuin posteljoonin muistaminen.

Täällä maalla olen tottunut toisenlaiseen käytäntöön. Jo perinteisesti eräs maitotila muistaa meitä joulun alla herkullisella paistolämpöisellä kotijuustolla. Noutaessaan sitä isäntä vie meiltä rustailemani jouluisen hyasinttiasetelman heille.

Lähinaapuri muisti isäntää vuoden avunannoista juustopakkauksella. 

Olen askaroinut joulukukka-asetelmia valmiiksi ja osa on jo viety. Käytin enimmäkseen koristeita aivan metsästä ja puutarhasta haetuista luonnon materiaaleista. Vielä laitoin koristenauhankin vaikka silmäiltyäni kaupoissa ja joissakin blogeissa jouluisia kukkaistutuksia monet ovat jättäneet nauhahärpäkkeen pois. Ehkä ensi jouluksi kehittelen jotain vastaavaa.

Sytykeruusuja tein kynttilänjämistä ja keräämistäni munakennoista. Nykyään käytän kastamiseen vesi- ja steariiniseosta. Aiemmin käyntin pelkästään steariinia mutta olen todennut tuon vesi-steariiniseoksen paremmaksi syttymisen suhteen ja helpommaksi valmistusvaiheessa. Ei tarvitse pelätä mitään syttymisreaktiota sulatuksessa.

Tänään tarkoitukseni on aloittaa joululeipomiset. Eilen siivoiltiin jo sali ja kamarit.

Pikkuleivistä voisi leipomiset aloittaa. Tonnikalapiiraan ja suklaakakun teko jääköön vielä lähemmäksi joulua. Muita en ole vielä pohtinut. Jotain varmaan täytyy kehitellä.

Eilen tein pitkän kävelylenkin. Olo oli taas kerrassaan mahtava sen jälkeen. Lähtö sinne vaan on joka kerta itsensä käskyttämistä eikä mitään nautintoa.

Tällaista tällä kertaa....  Hyvää joulun odotusta!