sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Niin tyhjää

Kuinka tyhjältä iso talo voi tuntuakaan niin pienen eläimen lähdön jälkeen!

Niinhän siinä kävi että meidän Pate-kissamme jouduttiin saattamaan kissaenkeliksi viime keskiviikkona heti loppiaisen jälkeen.



Viimeksi kirjoittelin sen hiekkalaatikkokäyttäytymisestä. No se ei muuttunut miksikään vaan pissat päästettiin pyyhkeelle hiekkalaatikon viereen ja viimeksi se ei jaksanut enää pyyhkellekään.

Ennen joulua havaitsin sillä posken turvonneen ja sitä lääkittiin antibiootilla. Juuri jouluksi kunto koheni ja luulin jo olevamme voiton puolella.

Sitten taas syönti rupesi heikkenemään. Kipua se ei näyttänyt missään vaiheessa ja jopa kehräsi kun kävi silittelemässä. Vielä sille koetettiin toista antibioottia mutta se tukki suoliston niin että kuntokin romahti aivan totaalisesti.

Olisi siinä vaiheessa pitänyt viedä tarkempiin tutkimuksiin. Olihan Patella ikää jo kahdeksantoista ja puoli vuotta joten ei sillä varmaan olisi pitkää jatkoa saatu aikaan. Harmittaa kuitenkin ja tunnen syyllisyyttä kun en älynnyt toimia oikein.

* * * *

Omituinen piirre tässä koko tapauksessa oli että kaksoissiskoni kissa jouduttiin lähettämää kissataivaaseen ihan yllättäen samana päivänä kuin meidän Pate. Tämä siskon kissa oli hypännyt vain pöydältä lattialle ja siinä yhteydessä jokin oli mennyt vikaan niin että toiseen takajalkaan ja häntään tai mihin lie oli tullut jokin vaurio niin että ei pystynyt enää kävelemään kuin etutassuilla itseään raahaamalla.

22 kommenttia:

  1. Rauhallista matkaa Patelle, sillä on varmasti nyt ihan hyvä olla. Aina sitä löytää itsestään syyllisen virkaa, mutta ehkä Paten kannalta oli parempi, ettei sitä enää enempää tutkittu ja lääkitty. Pitkän elämän se on saanut elää. Voimahalaukset sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se stressi lääkäröinnistä on ollut yksi syy miksi ei ole tullut vietyä tutkimuksiin niin kuin olisi pitänyt.

      Poista
  2. Olen myös sitä mieltä, että näin oli parasta. Kissathan eivä valita. Onhan tuo luopuminen iso juttu, mutta kun näin on mahdillista, niin hyvä näin. Olis ollut väärin jatkaa, sitä mahdollista muutamaa kuukautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoista on hankala huomata onko kipuja. Yritin kyllä koko ajan tarkkailla ja toivoin vain vielä paranemista.

      Poista
  3. Eläimistä on aina vaikea luopua, mutta varmasti oli hyvä päätös ja turhaan itseäsi syyllistät! Patella on nyt hyvä olla ja pääsi kivuistaan, kissat ja koirat eivät valita, kun vasta sitten kun todella ottaa kovaa kipeää. Pitkän ja hyvän elämän sai varmasti teidän kanssa elää ja nyt voi siellä jossain kirmailla ja metsästää hiiriä mielin määrin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin pyrin ajattelemaan että ei ainakaan enää kipuja...

      Poista
  4. Olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Teit varmasti kaiken voitavasi kissasi eteen, joten turhaan koet syyllisyyttä.

    VastaaPoista
  5. Ihan taatustikkin teit kaiken voitavan.
    Sulla on siellä nyt ikävä kisulia, eikä mikään ihmekkään ole.
    Juuri kerroin meidän koirulista blogissani, millanen meillä oli joulun aika. Mä pelkäsin myös, että joudutaan se lopettaan, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.
    Voimia suruusi sinne!

    VastaaPoista
  6. Lemmikistä on varmasti tuskallista luopua. Se sai kuitenkin elää kauan luonasi rakastettuna.
    Nuo kaksoisjutut on jänniä, ainakin sen perusteella mitä olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskoni kanssa olemme tiiviisti yhdessä eläneet aina ja tapaamme muutaman kerra viikossa. Siksi tuntuukin oudolta kun laitoin tekstiviestiä hänelle kissamme lopetuksesta niin hän vastasi että hänkin joutui juuri varaamaan kissalle lääkäriajan...

      Poista
  7. Hienoon ikaan paasi Pate-kissasi ja hanella oli takuulla hyva elama hoidossasi. Varmasti teit kaikki hanen hyvakseen parhaasi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Pate rakastettu kissa oli ja kaikkeni sen hyväksi yritin.

      Poista
  8. Olen kovin pahoillani Paten poislähdöstä:( Onneksi sillä oli pitkä ja hyvä elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä lohduttavinta onkin että sai kuitenkin elää täyden kissojen elämän. Ikuisestihan ei täällä olla kukaan.

      Poista
  9. Voi miten surullista. Voimahalit sinne !

    VastaaPoista
  10. Sait viettää Paten kanssa monta ihanaa vuotta. Uskon että Paten oli aika lähteä, vaikka olisit sen lisätutkimuksiin vienyt. Voimia Sinulle!!:)

    VastaaPoista